yleisön pyynnöstä... päivitys!

Huomioita viime päiviltä.

Kaikki koirakoristeen koriin säilömäni kolikot sopivat Argento925-pussiin, mutta pussi ei sovi kiinni. Pussi täynnä rahaa on yllättävän painava. Kolikoita on myöskin niin paljon, ettei niistä saa rakennettua pystyssä pitävää tornia. Kyllä, mulla oli jossain vaiheessa päivää vähän tylsää ja kyllä, minä pidän rahoista, ja olen pienestä pitäen ollut niiden perään kuin harakka(?). Saalistin kymmenpennisiä kaupan lattialta ja kiillotin ainoaa pelikoneesta voittamaani markkaa saippuavedessä (hohhohhoo, rahanpesua). Sellainen lapsi minä olin, niih.

Tenttiin luettavat artikkelit voisivat olla mielenkiintoisia, jos niissä ei ylikäytettäisi sivistyssanoja ja alan käsitteitä. Lukekaa nyt ittekin: "Interlingvaalisten - kielten strukturointieroista johtuvien - semanttisten virheiden aiheuttajana voi olla yhtäaikaa myös kohdekielen intralingvaalista vaikutusta." "Muista kielistä tehtyjen tutkimusten perusteella tiedetään, että haitallisen interferenssin ja virheiden mahdollisuus on suuri (Clyne 1975:18; Dylan et al. 1982:97), jos kohdekielen struktuuri ei ole ekvivalentti lähtökielen struktuurin kanssa vaan on eheytyneempi" (Maija Grönholm: Semanttinen ekvivalenssi ja ruotsinkielisten tekemät sanastovirheet suomen kielessä) Kaikkein iljettävintä on, että minunkin pitäisi oppia kirjoittamaan moista hepreaa. Ilokseni ymmärsin melkein yhden kokonaisen artikkelin siitä, milloin ja miten natiivit korjaavat ei-natiivien puhetta. Sitten kun vielä muistaisi siitä jotain huomisessa tentissä, jos siitä vaikka sattuisi olemaan kysymys.

Olen velkaa kolmelle eri kirjastolle. Hei haloo! Ei laina-ajan ole ennen noin lyhyitä olleet, ei takuulla!

Olen alkanut pitää brittikomedioista, joiden huumoria olen aina ennen pitänyt kaikkin surkeimpana mahdollisena. Toisaalta syy voi olla se, että olen viimein antanut niille herran myötä mahdollisuuden. EI SITTENKÄÄN! Nuo sarjat, joista olen melkein oppinut pitämään, taitavat sittenkin olla yhdysvaltalaisia. Niiden myöhäisten lähetysaikojen takia olen kuitenkin selkeästi ollut jo puoliunessa ja kuullut päässäni brittiaksenttia.

Laimeat onnitteluviestit ovat hitusen ahdistavia. Ei ole niin vaikeaa laittaa huutomerkkiä tai hymiötä perään, että se edes vähän kuulostaisi siltä, että tarkoitat mitä sanot.

Asun pahamaineisessa kaupunginosassa. Tai ainakin se on ennen ollut pahamaineinen. Kaveri sanoi, ettei täällä nykyään ole muita kuin opiskelijatyttöjä lenkittämässä koiria, ja melkein sanoisin, että se on totta. Eilen kuitenkin havaitsin pienen pieniä merkkejä pahuuden olemassaolosta, kun tutkailin lähikaupan ilmoitustaulua. Kotopuolessa ilmoitustaululla myydään ties mitä polttopuista autoihin ja ilmoitetaan leireistä ja karanneista kissoista. Täällä ilmoitustaulu vilisi ilmoituksia varastetuista polkupyöristä. Oikeasti. Punainen Jopo on kadonnut sieltä ja sieltä ja musta miesten pyörä joltain muulta tieltä jne.

Toivon, ettei minun tarvitsisi sanoa tätä, mutta pelkään, että se on totta: R.I.P. hyvänmakuinen Pirkka-pasta. Nopea ja aidosti herkullinen ruokaympyräni peruspilari on muuttunut. Luulin muutoksen rajoittuvan vain pussin ulkonäköön, mutta taisin olla väärässä, sillä 80% keittämästäni pastasta on varmaan lentämässä kohta biojätteeseen. Hyi että se ei ollut ollenkaan entisen veroista. Kysymys kuuluu, mitä syön tästä eteenpäin?

Eilen olin (ainakin osittain ilman syytä) niin onnellinen, että melkein halkesin. En tiedä mistä onni tuli, ehkä ihastuttavan lämmin aurinko sytytti sen minuun, tai ehkä onnistunut tiistai vaikutti minuun vielä keskiviikkonakin. En antanut edes sen faktan masentaa minua, että paikka, josta minun piti hakea uusi lukuvuositarra opiskelijakorttiini, oli kiinni juuri nimenomaisena päivänä.

Päivän hohtoa lisäsi se, että shoppailtuani tuntitolkulla kaverini kanssa kaupungilla (eipä juuri saatu mitään ostettua, vaikka epätoivoisesti yritettiin jotain kivaa ostettavaa löytää, että saisin viimein pussin artikkelipaketilleni, jonka olin hakenut yliopistolta, ja joka ei mahtunut laukkuuni. Lopulta pääduin ostamaan jälleen valtavat kehykset. Minulla on suunnitelma...) pistäydyimme torilla, ja sitten takaani kysymyksen: "Onko se A?" Käännyin ja näin ilmielävänä lukioaikaisen kaveripoikani! Jumituin juoruamaan hänelle suhteellisen pitkäksi aikaa (ei oltu juurikaan lukion jälkeen juteltu), mutta onneksi vahva murre antoi virikkeitä seurassani olleelle shoppailukaverilleni. Jossain vaiheessa hän kuiskasikin mulle merkitsevästi havaitsemastaan murrepiirteestä "tiällä" (pitkät a ja ä diftongiutuvat) ja myöhemmin harmitteli, että miksi minä en puhu niin selkeästi savoa, että diftongiutuminen (?) kuuluisi selvästi :D Omasta mielestäni sanon kyllä, esim. että tiällä on niin kylymä, että meenoo jiätyä, mutta ei muut sitä ihan noin kai sitten kuule :o

Tänään sen sijaan jouduin olemaan paljon enemmän yksin, vaikka juuri tänään vaatisin enemmän seuraa kuin normaalisti. Ihmiset lähelläni ovat kiireisiä ja väsyneitä, joten keskity(i)n sitten tenttiin. Tosin herra on loppujen lopuksi toiminut ansiokkaasti, vaikka olikin järkytyksekseen luullut väärin merkkipäivän ajankohdan ja hän tajusi sen vasta eilisiltana. Mutta olihan hän täällä siis merkkipäiväni ensimmäisen tunnin ja päivällä hän pyöräili tänne asti pieneksi hetkeksi tuodakseen minulle kukkia ennen töihin menoa (hihi, en oo saanu varmaan ikinä ennen kukkia, ellei konfipäivää ja lakkiaisia lasketa). Maljakkokin piti mennä ostaa, koska eihän minulta suluissa olevasta syystä moista löytyny :D Keltaiset ruusut olivat makuuni, vaikka olisin nauraen ottanut vastaan myös hänen toisen lahjavaihtoehtonsa, jonka hän oli kuitenkin jättänyt ostamatta: jääkaappimagneetin, joka olisi kertonut suutelutaidoistani verrattuna kokkaustaitoihini... :''''D <3

Kuitenkin jopa herraa hitusen suurempi (ei kuitenkaan mahdottoman paljon, sillä herra on täällä kohta kolmatta kertaa tänään, ja sille pitää antaa arvoa!) päiväni pelastaja oli siskoni lähettämä kirje. Se typsy kyl tietää, miten paljon vanhoja kunnon kirjeitä arvostan :) Kirjeen sisältö oli täydellinen, se sai minut itkemään ja nauramaan aivan valtoimenaan, eikä minua sen jälkeen edes harmittanut, että sillä hetkellä päiväni näyttä vielä täysin yksinäiseltä. Sain muistutuksen, että olemassaoloni on jollekin jotain todella tärkeää. On ollut aina.

Toki facebookissa juttelijat, soittajat ja viestillä muistajat piristivät myös, kiitos kaikille! ^^

Ja lopuksi vielä linkki biisiin, joka on soinut päässä varmaan neljä päivää:
http://www.youtube.com/watch?v=Uv5wF-E9D8Y
IN YOUR HEAD, IN YOUR HEAD, ZOMBIE ZOMBIE ZOMBIE!!!