Vuoden 2016 aakkoset

A. Minä. Projekti itsetutkiskelu jatkui myös vuonna 2016, ja etsin rajojani. Löysin itsestäni niin hyvää (sain ihmisiä nauramaan, osasin sanoa oikeita sanoja ja olla tukena, sain aitoa ihailua heittäytymiskyvystäni, hymyilin kauniisti tuntemattomille, olin rohkeampi kuin ikinä ennen monellakin tavalla, osasin tehdä työtä, autoin ihmisiä...) kuin huonoa (paha nälkäkiukku oli mulle uutta, tiuskin ystävillekin, sulkeuduin kuoreen, tyhmäilin monellakin tasolla, en kuunnellut hyviä neuvoja, vaikka niitä kysyin (olin oikea askhole), aiheutin kipua muille...). Kaikki se on oppimista. Viime vuonna mietin entistä enemmän sitä, kannattaako kulkea tallattua polkua vai uhmatako sitä ja löytää oma. Mielessäni kirkastui se, ettei minun tarvitse elää elämääni samoin kuin valtaosa elää, jos se ei sovi minulle. Jos en halua avopuolisoa, kihloja ja työntäyteisiä päiviä tässä vaiheessa elämää, mun ei tarvitse kokea siitä huonoa omatuntoa. Mun ei ole pakko valmistua viidessä vuodessa tai menettää uskoani ihmisiin ja kyynistyä jne, vaikka jotkut niin tekevätkin.

Banaanimunakas. Tää oli mun loppuvuoden lempi-iltapala. Oon valmis tarjoo sitä kaikille, ketkä tahtoo, sen verran simppeli ohje! :P (lisäks tähän vois sanoon Bandinan. Sen biisin, jossa lauletaan, että "ne sanoo että sust on harmii vaa". Mä kuulin aika kauan, et ne laulo musta siinä biisissä. :'D)

C niin kuin reilin ihana brasilialainen. Uhhuh, mikä pieni kielletty lomaromanssi.

Drugs --> narkkinaapurimme toi idylliimme pelkoa ja turhautumista. Vaan hänpä saikin häädön, ja me rauhan maahan.

Ero. Vähän vajaan kolmen vuoden mittainen suhde tuli päätepysäkille. Eroaminen on rankkaa, mutta tein prosessia jo pitkin vuotta. Pidän ratkaisua edelleen ainoana oikeana.

Fbi-tason kyylä.   Tein tänäkin vuonna joitakin upeita saavutuksia niin, että ystäväni tägäsi minut tähän kuvaan http://www.strangepolitics.com/images/content/199780.jpg Ennätyksenäni pidän sitä, kun löysin erään ihmisen pelkän snadisti väärän etunimen avulla facesta Shellin sivujen kautta.

Gradu floppasi tänä vuonna pahasti. Tosin ohjaaja oli informanttitilanteeseeni tyytyväinen vielä kesän lopulla, ja sen jälkeen olenkin lähinnä tehnyt töitä, jotka hän minulle hankki, joten ei kai ei kai ei kai mua voi tuomita häpeäpaaluun?

Hulluttelu. Kevään ja kesän teema, tehtiin oikein listojakin asioista, joita haluttiin tehdä. Ja niin minäkin sit esim. kävin Hoplopissa, ostin selfiekepin ja kävin trooppisessa perhospuutarhassa. Kesä oli tosi hyvä osin tän takia.

Interrail. Tää on iso juttu. Vuosien haave toteutui ja sain raksia kohdan koko elämän pituiselta listaltani. Reissasin kolmen viikon ajan Eurooppaa sikin sokin lapsuuteni parhaan ystävän kanssa. Näin maisemia laidasta laitaan, eikä se edes tullut kamalan kalliiksi.

J Vanha kotikaupunki/opiskelukaupunki, josra muutin pois vuonna 2016 viiden vuoden asumisen jälkeen. Rakas ja rauhallinen, paljon minulle antanut, ja ravaan siellä edelleen.

Kotikaupunki, uusi. Syksyllä muutin pois opiskelukaupungistani. (Iso kiitos muuttoavustajille!) Muutto yhteisestä kodista pois ei mennyt kyynelittä, mutta helpotti eropäätöstä. Paljon jäi vanhaan kaupunkiin, mutta onneksi sain mahdollisuuden muuttaa samaan asuntoon ihanan ja hauskan ystäväni kanssa, sillä muuten olisi ollut kovempi ikävä takaisin. Nytkin oli välillä, mutta onneksi pystyin ravaamaan halvoilla bussilipuilla kaupunkien väliä ihan mukavasti, kun aina joku kultainen sielu majoitti minut. Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt oikein hyvin, mutta odotan kyllä parempia säitä, että kaupungista jaksaisi tehdä kotikaupungin liikkumalla siellä enemmän. (Tähän kuuluu myös kotibileet. Kävin ekaa kertaa elämässäni oikeissa kotibileissä. Pariinkin otteeseen. Toisissa kävin kuokkimassa.)

Lavatanssit. Taas kerran palasin tanssien pariin. Sain houkuteltua kurssille kaverinikin, ja kesällä taisin käydä tansseissa ainakin kahdesti. Miesten hakeminen on edelleen ihan kamalan pelottavaa, mutta tällä kertaa käännyin herttaisten vanhusten puoleen aina kun olin kerännyt rohkeutta noin tunnin tai puolitoista...

Maailmanvalloittajat ansaitsevat ihan oman kirjaimensa. Muistattehan ne ramdomit tyypit, joiden luo menimme keväisenä(?) aamuyönä pelaamaan lautapelejä? Ei fiksua, sanoisi joku, mutta minä en. Jos olisimme ihmisiä, jotka kieltäytyvät kaikesta, olisimme jääneet paljosta paitsi. Jotenkin heistä on tullut ihmisiä, joille voi lähettää viestejä ja hassuja videoita, ja he vastaavat samalla mitalla ja saavat meidät nauramaan. Ihmisiä, joiden kanssa voi mennä kuokkimaan halloween-bileisiin ja joiden kanssa voi pelata kaksi Risk-erää putkeen. He ovat lämminhenkisiä, välittäviä, hauskoja ja ihania. Tajusin heidän arvonsa viimeistään, kun toisen Risk-erän jälkeen olin niin uupunut, että kysyin, saanko jäädä nukkumaan sinne. Vastaus oli, että ei tarvii kysyä näin perheen kesken, että se on lähinnä ilmoitusluonteinen asia :'D Ja niin me sitten katsoimme vielä hetken Netflixiä ja nukahtelimme sohvalle ja siskonpeteihin eikä kukaan edes yrittänyt lähennellä koko yönä.

N:s vuosi opiskelijaelämää alkoi syksyllä. Kaikki meni paljon kurjemmin kuin aiemmin, koska keväällä oli kaiken maailman kivaa: munanmetsästystä (ihan mahtia!), ysäribileitä, sitsejä... Syksyllä ei mitään. Kukaan ei lähtenyt enää minnekään opiskelukaupungissa, ja uudesta kotikaupungista en tuntenut ainakaan liikaa ihmisiä. Tai siis tämä oli ainakin mielikuva, kun oon joskus aiemmin kirjottanu näitä juttuja ylös vähän ehkä katkerana jostakin... :'D

Oikeat työt. Vaikka opiskeluelämän puoli saatto kusta syksymmällä, niin töissä meni hyvin. Kollegat olivat aivan mahtavia, valtaosa opiskelijoista ihania ja työ hauskaa, vaikkakin työllistävää kaltaiselleni aloittelijalle, hitaalle suunnittelijalle ja loppusilausten viilaajalle. Välillä tajusin todella rakastavani tuota työtä, ja palaute oli pääosin ilahduttavaa.

Polkkatukka. Kahden vuoden (kyllä, luulin, että vaan vuoden, mut olikin kauemmin) uhon jälkeen uskalsin vihdoin ja viimein katkoa kutrini kunnolla. En tiedä, meniko saman tien voimat kuin siltä Raamatun hiushepulta, mut onhan nää kivat, kun föönaa ja suoristaa ^^ vaihtelu virkistää (sanonta)!

Q- ja x-lempinimilisät. Vuonna 2016 viimeistään kaveriporukkamme lempinimet räjähtivät käsistä. Parhailla on tällaset nimet <3

Risteily. Keväällä olin ekaa kertaa elämässäni tollasella kunnon oikealla risteilyllä ja vielä maailman parhaassa seurassa. Porukan yhdessäolo tosin kusahti ja yhdessä välissä istuin vaan yksin laivan käytävällä, mut loppujen lopuksi oli ihan mahtavasti lystiä!

Silmälasit, uudet. Hirveästi nää ei kyl vuotta 2016 valostuttanu, kun sain ne käyttööni vasta kaksi päivää ennen uuden vuoden alkua, mut anyway.

Terapeuttiset keskustelut. Vaikka välillä on rankkaa, siitä selviää niiden ihmisten avulla, joita maailma on mulle antanut <3 Oon kiitollisuudesta sanaton. On onni, kun voi käydä keskusteluja, joiden aikana itkettää, naurattaa, pääsee ylipääsemisen tielle ja/tai valaistuu jonkin jutun suhteen.

Uiminen nakuna ja muutenkin hassu jussi. Juhannus oli ihan hulvaton ja mieleen jäävä, ja seura tällöinkin niiiiin rakasta. Tanssittiin kämpällä ja pihalla, laulettiin, hassuteltiin, näin ekaa kertaa elämässäni kiiltomadon ja kasteltiin kenkämme järvessä, kun haluttiin tehhä juhannustaikoja pellossa, ja kovin tiheä kaislikko teki osalle meistä tepposet. En toki kommentoi, kuuluinko älyn äänen ryhmään vai niihin, jotka väittivät, että tää on kyllä niitty, me mennään nyt.

V ideot, hassut. Näitä ollaan tehty jo vuosia, mutta näidenkin määrä räjähti nyt ehkäpä uuden hyvän puhelimeni myötä. Kuvattiin mm. Jingle bells rock, Paita pois, pillisoittoa klo 3 aamuyöllä, Juha88 ja hiprakkavideoita.

What a wonderful life. Ihmettelin erityisen paljon elämän ihmeellisyyttä. Toistelin niin hyvinä kuin huonoina hetkinä, että elämä on kiehtovaa. Onhan se sitä, miettikää nyt!

Xylofonia en opetellu soittamaan, mut ukulelea joo! Se oli elämäni esimmäinen positiivinen kokemus soittamisesta. Kiitos siis ystäväiselleni, joka päätteli miten Hämä-hämähäkki soitetaan, ja taputteli mulle sit kynällä tahtia :D  Musiikin merkitys kasvoi muutenkin tänä vuonna. Kuuntelin Spotifyta aktiivisesti ja tein listoja.

Ystävyyksiä laidasta laitaan. Tämä oli hurja ystävyyden vuosi, joka sisälsi niin parhautta kuin paskuuttakin. Välillä oli voimakas tunne, että tässä on kaikki, mitä tarviin. Hoin vain sitä, että ystäväni ovat maailman parhaita. Välillä taas tuli tunne, että tässäkö kaikki olikin, kun kukaan ei enää vastannut viesteihini ja yritin järkkäillä kaikkea, mutta kukaan ei innostunutkaan.  Jotkut ajautuivat kauemmaksi (esim keltainen mies, vuoden takaisen syksyn tuutorikavereista osa, kaikki ne, jotka eivät vastanneet viesteihini, kun muuton jälkeen etäännyimme) ja jotkut lähemmäksi (lukiokavereita näin ja yhdelle juttelin erityisen paljon. Lisäksi vuoden lopulla aloin pitää yhteyttä jonkin verran myös joidenkin nuorempien ainejärjestötyyppien kanssa. Ehkä ensi vuonna saavutamme ystävyytemme huipun, sillä molemmat olemme kokeneet sen, miten jotkut ystävät aikuistuvat liiaksi hullutteluun:D)

Zuolat, wanhat. Tämä (loppu)vuosi oli myös aikaa, jolloin yritin ottaa selvää, mitä menetin parisuhteessa ollessani. Toisin sanoen kävin läpi mahdollisuuksiani tyyppeihin, joihin olisin käynyt kiinni kuin sika limppuun (sanonta), jos olisin ollut vapaana. Täytyy kyllä sanoa, etteivät nämä valloitusretket mitään maailman suurimpia menestyksiä olleet, mutta ainakin osittain ihan hyviäkin, vaikka vähän myös huonoja. Ja eipä enää mietitytä :D se Eräs lienee näistä se suurimman maininnan ansaitseva. Mokoma hot and cold oli niin vaikea ja ihana, että hän kiehtoo minua edelleen. Mutta kuten kaikille lienee tullut selväksi, hän lähtee pian. Yksi kivi on kuitenkin vielä kääntämättä (sanonta), joten jotain jännitettävää riittää uudelle vuodellekin, jun yritän höpötyksineni lähestyä häntä. Toivon, että viimeinen wanha suola saisi sydämeni sykkimään, jotta voisin unohtaa Erään.

Å ena sidan ... å andra sidan = toisaalta, toisaalta. Tää on mun yks pahimmin toistuvista sanoista. Oli kyseessä sitten omat tai muiden asiat, on vaikea tietää, mikä on oikea ratkaisu kuhunkin tilanteeseen, kun jokaisessa jutussa on hyvät ja huonot puolensa. Sitten jahkaillaan. Toki on hyvä miettiä tekoja ja tulevaisuuden vaihtoehtoja ja pieniäkin arjen valintoja jne monelta kantilta, mutta voi kun joskus olisi helpompaa tietää, miten toimia. Mutta elämä ei ole mustavalkoista. Luulen, että vuonna 2016 opin ymmärtämään ja hyväksymään ihmisiä ja heidän tekojaan enemmän kuin ennen (vaikka aina voi kehittyä) juurikin siksi, että tiedostin, että heidän tekojensa takana voi olla paljonkin syitä, joita ei vain näy muille.

Äiti ja muu perhe. Tarviiko tätä nyt selittää. Vuodesta toiseen perhe on tärkee, ja voi miten ihania suvun lapsoset ovatkaan.

Öölin juominen. Join ekaa kertaa elämässäni kokonaisen oluttölkin ihan yksin. Eihän se edelleenkään hyvää ole mut aika saavutus! Noin niinkuin mun mittapuulla.


Joooop.

Haluan pyytää anteeksi kaikista niistä viime vuoden hetkistä, jolloin olin laiska, ikävä, ilkeä, ajattelematon, liikaa kännykkää väärillä hetkillä käyttävä, huonosti kuunteleva, liian vähän yhteyttä pitävä tai en osannut antaa tukea. Ja haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olitte positiivisesti elämässäni viime vuonna <3 myös osaa niistä, jotka oli negatiivisesti. Pahastakin voi oppia.

Varsinaisia lupauksia en tehnyt. Yrityksiä ja haaveita kuitenkin on. Tosin nekin ovat tänä vuonna aika pieniä. Yritän liikkua enemmän ja tanssia enemmän. Nauttia edelleen pienistä asioista. Olla rohkea. Välittää. Elää. Ja valmistua. Damn.