Laiska ja tyhmä ja saamaton

I hate days like this.

Tänään peilistä tuijottaa ruma ja epätyttömäisen näköinen tyttö. Sen täytyy johtua kasvojen ja nenän muodosta… Olen myös uusavuton, huonokuntoinen ja laiska (paitsi että poimin tänään sangollisen mansikoita, jippii). Minä en osaa mitään, minä en jaksa tehdä mitään eikä minulla hirveämmin riitä intoakaan tehdä mitään tärkeää.

Tyhmäkin olen. Miten kauan herra, joka on hylännyt hauskan työyhteisön etsiäkseen älykkäämpää keskusteluseuraa, voi pitää minusta? Olen auttamattoman ulkona kaikesta. Kuten olen ennenkin sanonut, tykkään asua kuplassa. En ole suunnattoman kiinnostunut pahasta maailmasta ulkopuolellani. Eilen tosin katsoin puoli yhdeksän uutiset, mutta se ei taida tilannetta pelastaa. Itsevaltiaiden loputtua olen vieraantunut politiikasta, ja kaikki (tai ainakin valtaosa) maailmaa koskevat maininnat päiväkirjoissani ovat yksittäisinä btw mainintoina sivujen yläreunoissa, ja nekin mainintakerrat taitavat olla laskettavissa kahden käden sormilla.

En osaa keskustella fiksusti (saatikka sitten väitellä, herra joutuu pettymään myös tältä osin), hyvänen aika, en osaa keskustella ollenkaan. Sukulaisvierailut tulevat tulevaisuudessa olemaan minulle tuskaa, kun en voi enää istua hiljaa äidin, isän tai siskon puhuessa. Keskustelemattomuus ei edes rajoitu vain sukuun, vaan hiljaisuus saattaa vallata minut ystävienikin keskellä. Kyllä minä yritän, ihan totta yritän. Minä en vain osaa. Tilannetta ei auta se, että ihmiset eivät ylipäätään ole kovin kiinnostuneita keskustelemaan kanssani. Naapurit ja lentopallotyypit kysäisevät aina tavan vuoksi jonkun kysymyksen, mutta vaikka yritän vastata keskustelua luovasti, ei siitä mitään synny. Joskus saatan jopa luulla onnistuvani vastauksessani, mutta kuitenkin epäonnistun jostain muusta syystä. Tiedättekö sen tunteen, kun selitätte jotain, ja kesken lauseen huomaat, ettei kukaan kuuntele? Vaimennat vaivihkaa äänesi pois ja yhtäkkiä omat kyntesi ovat harvinaisen kiinnostavat.

Suurin osa ihmissuhteistani perustuu muutamaan yksinkertaiseen faktaan:

a) minulla ei ole liiaksi niin vanhoja ihmissuhteita, että joku olisi kuullut kaikki juttuni. Uudet tuttavuudet ovat siitä hyviä, että voin kertoa heille tarinoita, jotka muut ovat kuulleet jo kymmeniä kertoja.

b) osa ihmissuhteistani perustuu luonnollisesti sukulaisuussuhteisiin. Sukulaisten täytyy ”pitää” minusta, vaikka olen hiljaa.

c) ihmissuhteet, joissa minulla on pakoreitti kiusallisista hiljaisuuksista, ja voin osoittaa kiintymykseni muiden keinojen avulla, esimerkiksi hymyilemällä ja halaamalla.

d) ne rakkaat ihmiset, jotka jostain käsittämättömästä syystä jaksavat minua huolimatta siitä, että toistan itseäni valtavan paljon ja olen loppuajan hiljaa ja kuuntelen mitä heillä on sanottavanaan.

e) luokittelemattomat ihmiset, eli kaikki ne, joille en nyt keksinyt erityistä ryhmää.

Olen myös mielensäpahoittaja. Pahoitan mieleni käsittämättömän herkästi (mutta ei, nyt ei ole mitään erikoista esimerkkiä mielessä. Tykkään vain sanasta mielensäpahoittaja).

Eikä se itsetuntokaan – ainakaan tällaisina hetkinä – ihan huipussaan ole, ja se vasta onkin väsyttävää niin muille kuin itsellekin pitemmän päälle. Onneksi on Trueblood ja olen myös pärjännyt Mahjongissa paremmin kuin ikinä ennen ja normaalisti tällainen olotila katoaa suhteellisen nopeasti, joten ehkä se ei ehdi kasvaa väsyttäväksi.

Kirjoituspurkauksen jälkeen (ja kuunneltuani erästä idioottia ikivanhaa iskelmäkappaletta 8') ) on jo parempi mieli. Otsikko oli tietenkin Zen Cafén Laiska, tyhmä ja saamaton -biisistä. 

P.s. Tajusin myös etääntyneeni aika täydellisesti kahdesta mahtavasta lukioaikaisesta kaverista :// Eikä lukioajoista edes ole kuin vuosi... Elämä on.

En jaksa keksiä otsikkoa. En jaksa korjata kirjoitusvirheitä tai lauseiden huonoja järjestyksiä. Antakaa anteeksi.

Aloin kirjoittaa (herttinen, meinasin kirjoittaa aloin kirjoittamaan!), koska tykästyin juuri Zen Cafén biisiin Rakastunut taas (ja pikkuisen syynä oli myös se, että riemastun aina niin paljon, kun kommentoitte selityksiäni, että ajattelen että ehkä minäkin voin tehdä teidät onnelliseksi selostuksillani). Jotenkin samaistuin muutamaan biisin alkupuolella olevaan kohtaan: ”sua alkoi ärsyttää niistä jokainen/ ja viimeistään puolen vuoden jälkeen/ mistä ne puhuu/ kuinka ne liikkuu/ mistä ne pitää/ ja mistä ei.” (ja samoin kohta ”hurmaannut/ olit täysin myyty/ lätkäännyit ja tahdot tietää…”). Minulla ei todellakaan olisi varaa olla pinnallinen ja ärtyä vähästä, mutta jos mietitään esim. syksyistä lentopallomiestä, niin A R G H. Hän edustaa puolta niistä ihmisistä, joiden Facebook-päivityksiä en tilaa ollenkaan. Tuntuu, että se puhuu ja pitää ihan vääristä asioista ja jotenkin se onnistuu loukkaamaan kaikkia arvojani (tässä tapauksessa arvoksi lasketaan myös se, keistä urheilijoista pidän ja keistä en) niin, että minua ärsyttää aivan suunnattomasti. Kidutan joskus itseäni lukemalla hänen seinäänsä. Se sattuu ja saa minut melkein itkemään. Ei miehessä sinällään mitään vikaa ole, hän ei vaan ole yhtään minulle sopiva.

Olen turhautunut miehiin myös puhumattomuuden (”olen enemmän kuuntelijatyyppiä”) takia ja muutenkin olen alussa suunnattoman kiinnostunut uusista ihmisistä ja sitten kuitenkin kyllästyn. Toisaalta minut ollaan hyljätty varmaan samoista syistä. Herra nolla vuosien takaa kyllästyi minuun alta aikayksikön, ja toisena esimerkkinä voisin käyttää herra nettituttua reilun vuoden takaa, jonka kanssa minulla oli tapana jutella parin kolmen kuukauden ajan melkein joka ilta parhaimmillaan tuntikausia, mutta sitten mun jutut alkoi varmaan ärsyttää.

.

.

.

.

En kyllä tajua, mitä taas selitän. Nämä esimerkitkin on vähän mitä on, en ole kenenkään noiden kanssa seurustellut tai mitään. Mnah. Voitte vaikka unohtaa edelliset rivit.

Huolimatta selityksestäni, en siis ole kyllästynyt herraan. Ainakin näin hänestä kahtena perättäisenä unikertana unta (en voi sanoa, että peräkkäisinä päivinä, koska toiset taisi olla päikkärit). Viime yönä kylläkin näin unta siitä, että Kathy Bates ja lempiopettajani yrittivät opettaa minulle ja joukolle muita nuoria ranskaa liikuntasalin lattialla huuurrrrjan paksusta kirjasta. Bates suuttui, mutta opettajani oli hyväntuulinen. Uni sisälsi hämmentäviä elementtejä, mutta haluisin kyl mennä hänen kursseilleen seuraamaan showta, jota muiden pitämänä luennoksi kutsutaan.

Mutta niin, pidän edelleen herrasta (alkaa varmaan toiston ansiosta tulla selväks :'D), vaikka en vielä esim. julkisilla paikoilla osaa hänen kanssaan oikein liikkua. Olen taas kotosalla, ja tavallaan on jopa kiirettä pitänyt, mutta tänä iltana on taas ikävä meinannut ehtiä hitusen tulla. On kylläkin aivan eri asia, tykkäisikö herra minusta, jos näkisi minut perheeni seurassa. Minulla on ollut hirmuisen mukavaa siskon kanssa sekoillessa. Olen mm. kokeillut, voiko ihmistä soittaa samalla tavalla, kuin pulloja. Elikkäs suu tötterölle ja toinen puhaltaa sopivan välimatkan päästä. Kokeilun mielekkyyden näki tarkalleen siskon kihlatun ilmeestä… :’D Vaikka eipä hänellä ole suuremmin varaa moralisoida, panihan hän minun lasini päähänsä sillä välin kun minä pukeuduin hänen housuihinsa ja paitaansa. Ideanahan oli, että olisin kauniisti esittänyt siskoni kihlattua, ja mennyt hänen sijastaan tansseihin siskoni kanssa. Joo-o, oli yhtä tyhmää, miltä kuulostaa, mutta paaaljon hauskempaa kuin mielikuva päässänne.

Kivoja asioita:

:) Olen 8 milliä pitempi kuin sisko ^^ En tiiä oonko kasvanu puol senttiä, vai onko sisko lyhentyny vai miten.

:) Batmannn. Herra paikkaili mun sivistysaukkoja (en ollut vielä viikko sitten katsonut yhtäkään supersankarielokuvaa) ja katottiin Batman begins, jotta voitais mennä syksyllä kattoo uus bätmäni. Kivaahan tässä oli se, että yllätin itteni pitämällä kyseisestä leffasta :o

:) Lentopallossakin oli oikeesti kivaa pitkästä aikaa. Nätti ilma, iloisia ihmisiä ja olin tyytyväinen pelitasooni.

:) Linttimatkan varrella nähty keltainen (rapsi?)pelto. Keltainen on niiiiin kaunis väri.

Surullisia asioita:

:( kaks parhaimpiin kavereihin kuuluvaa typyä muuttaa toisiin opiskelukaupunkeihin :’( :’(

Jos tuntuu, että pelottaa taas vähän kaikki, niin kuunnelkaas Samuli Putron Mitäpä jos.

Viikonloppu osa 2

Mukava ja äärimmäisen täyteläinen viikonloppuni jatkui edellisen blogipäivityksen jälkeenkin. Tässäpä siis sunnuntaita ja maanantaita numeroina:

1. kerta elämässäni, kun pelasin minigolfia. Voitin ensimmäisen puoliskon ja kokonaispisteet, kaveri voitti toisen puoliskon.

1 kauhistuttava ja kiehtova päätös hypätä benjihyppy tandemina ystävän kanssa.

1 tunti odottelua benjihyppyjonossa. Sisälsi edessä olevien superinnokkaiden hyppääjien kanssa jutustelua (Se on ihan parasta!!!!), jotka tosin lähtivät pois jonosta, kun heille realisoitui, ettei maksettava summa puolitukaan kahdestaan hypättäessä. Tai sen me arvelimme olevan syy. Odottelu sisälsi myös takana olevien erittäin humalaisten kuopiolaisten murrepiirteiden havainnointia (esim. männään).

1 hetki, jolloin tajuaa, ettei benjihypyn hyppäämistä suositellakaan tämänhetkisen terveydentilan takia. Kaverilla syy oli todellinen, minä vähän livistin, kun pelkoni nivelrukkieni suhteen vahvistuivat ja koska en halunnut hypätä yksin ja ainakin säästyi iso summa rahaa. Päätimme hypätä vuoden päästä yhdessä. Mutta hyvät järjestävät, laittakaa ensi kerralla yksi kopio mokomasta A4:sta jo jonon häntäpäähän. Olisi ollut ihan jees tietää jo siinä vaiheessa, että ei kannata.

2 opettavaista hetkeä, jolloin tajusin, ettei yksittäisten ihmisten puheiden perusteella muodostunut mielikuva ihmisestä ole välttämättä aina oikea.

1 riemastuttava oivallus siitä, että pullojen ja tölkkien kerääminen on kivaa, eikä vain lasten ja vanhusten etuoikeus, vaikkakin vähän noloa. Olisihan se pitänyt muistaa, miten mukavaa pienenäkin oli etsiä panttipulloja, ja silloin sentään löytömahdollisuudet olivat huomattavasti surkeammat: käveltiin kolme kilometriä hiekkatietä, ja juhannuksen jälkeen ojista saattoi löytyäkin pari kolme kaljapulloa, joista luultavasti 1/3 oli kuitenkin hajalla...

167 yöllä kerättyä tölkkiä + joitakin pulloja (= 5 kassillista). Laskemista ja lajittelua varten tehdyt tölkkivuoret olivat komian näkösiä.

3 avaamatonta tölkkiä (pohtikaapa sanaa juomaton. Tarkoittaako juomaton tölkki tölkkiä, jossa ei ole juomaa, vai tölkkiä, jossa on juomaa, koska sitä ei ole juotu? Tätä jännittävää asiaa olen ihastellut koko viikonlopun). Tutkittuamme tölkkejä todettiin, että ne todella olivat ihan kunnossa eikä niissä näkynyt minkäänlaisia reikiä, mistä niihin olisi voitu pumpata myrkkyä. Ajateltiin aamuyön iloisina ja aidon virkeinä tunteina, että eihän me täysiä tölkkejä voida palauttaa, eikä niitä nyt hukkaankaan kannata heittää.

3 (?) tuntia parvekkeella istumista, juomista ja juttelua, sekä pientä vainoharhaisuutta (varjo liikahti parvekkeen hämärälasiseinässä!).

1 torkahdus sohvalle ennen seitsemää

klo 07:00 pullokassien kanssa kauppaa.

101/167 tölkeistä oli pantittomia. Siivottiinpahan luontoa...

13,50 (vai 13,15?) e pullonpalautusrahoja jaettuna kahteen osaan.

07:30 taisi olla lopullinen nukkumaanmenoaika.

3½ tuntia unta, jonka jälkeen raahauduin herran luo, koska halusin nähdä hänet.

3  tunnin päiväunet (yllättävää..)

1 kaveripyyntö Facebookissa.

2 voitettua lautapeliä.

1 lomajamassa oleva unirytmi.

+ 1 tänään 35 minuutissa ratkaistu aivopähkinä (Sijoita 8 nappia 8x8 alueelle niin, ettei yksikään ole samalla vaaka-, pysty- tai vinorivillä).

Viikonloppu

Mukava viikonloppu kerta kaikkiaan. Tässäpä tähänastisen viikonlopun (pe-su klo 15) saavutuksia:

1 tarmokas siivoushetki, jonka tarkoituksena oli saada kämppä edustuskuntoon. Vaikka totta puhuen se oli aika edustava jo entuudestaan.

1. kerta elämässäni, kun melkein ihan oikeasti halusin koiran. Näin maailman pienimmän ja viehättävimmän koira(npentu)neidin! Harmi vain, minusta ei ole koiraa kasvattamaan eikä energiakaan riittäisi siihen touhuiluun ja hermot eivät kestäisi paljon haukkuvia rotuja. Voi kunpa joku kehittäisi rodun, joka jäisi koiranpennun kokoiseksi. Siihen asti viereeni kömpivä karvakasa olkoon kissa.

3. sija sanajahdissa. Jippii!

3 hajotetut sukkahousut, joista toiset olivat kaverin lainaamat ja kolmannet ihan uudet. Onneksi viimeisimmät olivat verkkosukkahousut, eikä reikä ole ollenkaan niin helposti löydettävissä.

100 uutta tuttavuutta (runollista). Ainakin melkein. Esimerkiksi kaverin kämppiksen kaveri. Vanhan kaverin kavereita ja heidän kavereitaan (poikaporukka). Toisen vanhan kaverin kaveri ja kaksi muuta tyyppiä, joihin he olivat juuri tutustuneet kaupungissa. Kaverin kaverit ja kaverin kaverin tamperelainen kaveri. Siskon ja siskon poikakaverin kavereita. Siskon poikakaverin työkaverin kaveri. Jne, jne, jne. Kontaktitasot uusien ihmisten kanssa vaihtelivat katsekontaktista + parin sanan vaihdosta yhteisiin baarikierroksiin, jutteluun, nauruun ja korttipeleihin niin pöydän ääressä kuin ulkoilmassakin.

Aivan liikaa kallista ja helposti syötävää ruokaa: Kolmioleipää, valmiiksi täytettyä patonkia, ranskalaisia… Kämpällä jääkaappi olisi kerrankin pursuillut (kämppikseni eivät ole paikalla, ja silti jääkaapissa on enemmän tavaraa kuin yleensä :’D Olen täyttänyt aika hyvin myös heidän hyllynsä) niin terveellistä kuin epäterveellistäkin ravintoa, mutta olen viettänyt suurimman osan ajasta kaupungilla.

2 aivan kuolemanväsymykseen asti valvottua yötä. Tosin luonnollisesti toisena yönä kuolemanväsymys tuli jo ennen yhtä. 1 miehekkeen luona nukuttu yö (en minä muuten ois sinne halunnu mennä häiriköimään kallisarvoisia yöunia, mutta en nähnyt vaihtoehtoja). Ensi yöstä voi (tai sitten ei) myös tulla pitkä, sillä kaverilla on huomenna vapaa, ja haaveilemme jo minigolfista, keilauksesta ja yömyöhään valvomisesta esim. Phase 10 masterin parissa (okei, viimeinen lisäys oli ehkä omani, en tiedä varmaksi, miten kaverini haluaa viettää vapaailtansa).

Lähes 11 tunnin sikeääkin sikeämmät yöunet, jotka päättyivät herätyskelloon, eli olisin ilman sitä nukkunut todennäköisesti vielä kauemmin, mutta en minä nyt koko päivää voi ohittaa.

Ja osoituksena siitä, että olen edelleen tavoilleni uskollinen ja pidän hauskaa ilman viinaa: 0 alkoholiannosta. Meikä joi Muumi-limpparia, josta se kaverin kaverin tamperelainen kaveri oli kovin riemastunut. Oli tosin itse sen verran änkyräkännissä, että luuli varmaan minun tehneen nerokkaasti lantringin johonkin niin viattomaan pulloon.

Loppuun vielä jo aikasemmin luonnostelemani kirjavinkki (ylistysteksti):

 

"Suomessa on jotain kammottavan hyvää. Maan historia ei tunne ainuttakaan kansanmurhaajamaanikkoa. Heillä on vain Muumit, YK:n rauhanturvajoukot ulkomailla, ja voi Kristus: he ovat valjastaneet jopa Joulupukin rekensä eteen!" (96) Roman Schatzin Suomesta, rakkaudella on saanut minut tänäänkin nauramaan useaan otteeseen ääneen. Kirja on siinä määrin mainio, että en ole hetkeäkään katunut, että ostin sen kirpparilta reilulla neljällä eurolla, joka oli minulle itse asiassa aika paljon kirjasta, jonka tasosta en voinut olla varma, mutta kukapa olisi voinut vastustaa hintalapussa olevaa mainostekstiä: "oikeasti hauska!" :D

Mainosteksti oli oikeassa. Kirjan huumori iskee minuun täysillä ja minun suorastaan täytyy suositella sitä teille rakkaille lukijoilleni. Kirjan teksteille ei voi kuin nauraa, koska niin pelottavan hyvin tunnistan itseni niistä. "Sanopa jotain mukavaa heidän vaatteistaan, ja he kertovat, kuinka halpoja ne ryysyt oikeasti olivat. Hymyile ohikulkijoille, ja he pitävät sinua uskonnollisena fanaatikkona, huumehörhönä, homona, itämaisten mattojen kaupittelijana tai kaikkina edellä mainituista." (13) Vaikka kirja on nerokkaan humoristinen, ovat Schatzin huomiot myös oikeasti pohjimmiltaan osuvia: "Suomalainen kohteliaisuuskäsite on erilainen kuin muissa maissa yleensä. Useimmissa muissa kulttuureissa kommunikointia pidetään kohteliaana. Suomessa on kohteliasta jättää ihmiset rauhaan." (15)

Suomen kielen opiskelijana en voi kuin rakastaa kieltämme käsittelevää lukua a:sta ö:hön, jota taidettiin lainata jopa jossain äidinkielen YO-tehtävässä (kyseinen loistokas katkelma käsitteli sijamuotoja, mutta en jaksa sitä tähän kirjoittaa, etsikää ja lukekaa se itse). Ihaillaan nyt kuitenkin suomalaista tiivistä ilmaisua: "It looks as if he/she pretends to be asleep". Kymmenen sanaa. Sama suomeksi kahdella: Lienee nukkuvinaan (tai: Nukkuneeko tuo?). Äärimmäisen säästeliäs kieli."(20)

Hiphei, nyt taidan mennä lukemaan kirjan loppuun ja kuuden aikoihin taas menoksi :)