Tietoja minusta

Oma kuva
Keskusteluja, hulluttelua, maailman ihmeellisyyttä, kaiken maailman omia pikku projekteja ja miehiä rakastava humanistityttö. En usko valmiiksi kuljettujen polkujen paremmuuteen, vaan haluan olla avarakatseinen. Tällä hetkellä testailen, onko minusta aikuiselämään, ja kuinka voisin luoda siitä omanlaiseni. Etsin lisärohkeutta, itseäni, hupsuja ihmisiä ja omia juttuja. Haaveilen itseni kehittämisestä, leppoisista illoista ihanien ihmisten keskellä ja siitä, että erotan omat unelmani muiden unelmista.

perjantai 31. lokakuuta 2014

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tämä ei ole se blogiteksti, josta eilen puhuin. Tämä syntyi nopeasti ja hetken mielijohteesta. Tunteesta, joka nousee syvältä, syvältä sisimmästä. Turhautuminen, raivo, ärsyyntyminen, epätoivo. Ja mikä sen aiheuttaa? Lehtipuhaltimet.

Saatoin mainita asiasta jo viime vuonna. En voi sietää lehtipuhaltimia. En käsitä niitä. En etenkään klo 7.30 (okei, tiedän, ei ole edes paha aika laajemmassa mittakaavassa, mutta on paha aika mun "nukun hyvän yöunet, että pärjään hyvin tentissä" -suunnitelmani suhteen). Lisäksi en pysty ymmärtämään, miten on mahdollista, että vuodesta toiseen lehtipuhallinmiehen (joka on varmasti jonkinlainen supersankarin vastakohta) normaalista työajasta hän on juuri aamun ensimmäiset tunnit MINUN ikkunani takana. Ettäkö joskus yhdeksän ja iltapäiväneljän välilläkin voisi olla? Ehei, A:n lähellä ollaan seitsemästä yhdeksään joka syksy. Asiasta ei neuvotella.

Wikipediakin tietää kyseisestä kannettavasta helvetistä mielenkiintoisia asioita, jotka jokaisen lehtipuhaltimen ostoa harkitsevan tulisi tietää:
Ensinnäkin "lehtipuhaltimille on ominaista erittäin korkea melutaso. Kovimmillaan puhaltimista lähtee yleensä noin 110 desibelin verran ääntä." Joo, on testattu, että toimii ihan helkutin hyvin herätyskellona!
Toinen fakta on, että se valittiin vuonna 2000 Suomen Luonto -lehden kisassa vuoden turhakkeeksi. Oh really? En saata uskoa. Miten ihmeessä ties mitä energianlähteitä syövä laite, jonka kantaminen tuskin on merkitsevästi vähemmän raskasta kuin haravoiminen ja joka pitää aivan jär-kyt-tä-vää meteliä, voi olla TURHAKE? Sehän on maailman paras keksintö! Kyllä varmasti on merkittävästi tehokkaampaa käyttää lehtipuhallinta kuin haravoida... Voi kun lehtipuhallin hoitaisikin homman vaikka vartissa, mutta eiiiii. Meteliä kuului tänäkin aamuna tunnin tai parin ajan. Vanhan kämpän pihalla ääntä tuntui kestävän päivätolkulla. Mutta noh, kai se oikeasti on tehokkaampi. En tiedä. Ei vain tunnu siltä. Minusta lehtipuhaltimen hyötysuhde nyt vain sattuu olemaan kertakaikkisen surkea.
Kolmanneksi Wikipedia tietää, että "melun vuoksi laitteen käyttö kiellettiin Yhdysvalloissa eräissä kaupungeissa jo 1970-luvulla, ja tällä hetkellä noin sadan yhdysvaltalaisen kaupungin järjestyssäännöissä on jonkinasteinen käyttökielto tai -rajoitus lehtipuhaltimille." Ensi syksynä otan selvää noista kaupungeista ja muutan niistä johonkin.

Lisää aiheesta voi lukea jonkun kanssabloggarin vuodatuksesta: http://1001ajv.blogspot.fi/2008/05/lehtipuhallin-on-saatanasta.html. Huomatkaa, että hänellä lehtipuhallin on päässyt 1001 eniten vituttavan asian ensimmäiseksi! Ei huono saavutus.


Ei nukuta. Pitäisi nukkua. Huomenna on tentti.
Vihdoin ja viimein uusi blogiteksti on valmisteilla, mutta en tiedä milloin jaksan kirjoittaa sen loppuun.
Kuvassa on kummitus, en minä.
Se on minusta aika pelottava kuva.
(Ehhehee, edellisellä lauseella on kaksi merkitystä.)
On muuten kiva kirjoitaa tällee virke kerrallaan ajatusvirtaa. Pitäisi tehdä useammin.
Ja mun tekisi mieli tanssimaan. Huomenna ois mahdollisuus Neljänsuoran keikalle, mutta se maksaa paljon.
Sitä paitsi ollaan säästökuurilla. En syöny tänään ees sipsejä, vaikka ois ihan hirveesti tehny mieli, ja vaikka olin niin ahkera, että olisin sen ansainnut.
On tosi nautinnollista nähdä, miten tuo teksti liikkuu tässä, kun tätä kirjottaa tällee keskelle.
Nautinnollista ois myös lämpimät varpaat. Niitä mulla ei ole. Paleltaa.
Kaipaisin puheseuraa iltani ratoksi, mutta facessakaan ei ole ketään.
Ehkä minä sitten menen nukkumaan.