Sanoitin ihan itse laulun. Sävel on teille tuttu lastenlaulusta (Pieni nokipoika). Nauttikaas ja laulakaas tämän huipputeoksen mukana:
Pieni kuumeenpoika vaan
ei minnekään katoa.
Yhä ylös yrittää,
kolmeenkasiin kiivetä.
Ympärilleen katselee,
kaikki muutkin arvelee
sieltä voivan tartuttaa,
siks huutaa:
"Hip hurraa!"
Jep. Kyllä vain. Olen kipeä. Juuri sopivasti lomalla. Onneksi kuitenkin mös pikkaisen sillee, että olin kipeä myös pari päivää ennen lomaa, että varmasti jäi paljon kivoja rästipuuhia talteen. Wihii!
Mun pitäis olla just nyt kotonakotona. Tahtoisin olla maalaamassa tyhjennettyjä kananmusia vesiväreillä veljenpoikien kanssa. Oikeesti, oon koko päivän palanu halusta tehhä niin. Mutta eiei, kuume ei päästä mua kotiin. Lääkkeiden vaikutuksen alaisena olo on ok, mutta ilman lääkkeitä kaikkeen kaulasta ylöspäin sattuu ja kuume kohoaa.
Onneks J pelastajani toi mulle kaupasta samoja herkkuja, mitä äitikin sairastaville tarjoaa: banaaneja, mustikkakeittoa, ruisleipää ja jäätelöä <3 Lisäksi hän toi mulle kontaktimuovia, niin pieni askartelu-A pääsee touhukkaasti touhuamaan aina kun tuntee olonsa tarpeeksi terveeksi. Mulla on älyttömän hyödyllinen inspiraatio nyt: kaiken maailman pelejä äikän tunneille. Tosin ideointivaihe on siinä suunnattoman vaikea, mutta jospas tää tästä.
Tietoja minusta
- A
- Keskusteluja, hulluttelua, maailman ihmeellisyyttä, kaiken maailman omia pikku projekteja ja miehiä rakastava humanistityttö. En usko valmiiksi kuljettujen polkujen paremmuuteen, vaan haluan olla avarakatseinen. Tällä hetkellä testailen, onko minusta aikuiselämään, ja kuinka voisin luoda siitä omanlaiseni. Etsin lisärohkeutta, itseäni, hupsuja ihmisiä ja omia juttuja. Haaveilen itseni kehittämisestä, leppoisista illoista ihanien ihmisten keskellä ja siitä, että erotan omat unelmani muiden unelmista.
