Runoke.

Tai ei, älkää sittenkään pitänkö tätä runontekeleenä,
en vain jaksanut kirjoittaa kokonaisia lauseita.
Runo olisi kokonaisuus
tämä on ajatusvirran palasista muodostunut palakko
(palojen joukko nääs,
tervetuloa ÄMOlle muodostamaan omia sanoja
ja ymmärtämään kaiken väärin).
Enkä ota vastuuta tuskankyyneleistä.
Ja koska tämä ei ole runo
on runonalyysia turha tehdä.

Kaikki muut näkivät revontulet
mutten minä mitään nähnyt
vain Firefoxin
ja söpön pojan alaovella
lukkojen takana.

Torstaina luentopäiväkirjaa
oli niin paljon helpompi tehdä kuin oletin
että se päättyi
SamuraiSwordiin
(koska eihän minulla tuolla kirjoitustahdilla mikään kiire ollutkaan)
ja kahteen häviöön siinä
(häviö,
irrottakaas siitä johdin
kantasana
ja merkitysmuutos)
mutta kellä epäonnea pelissä
sillä onnea rakkaudessa?

Mutta onni on ihan mahdoton
ei sitä voi löytää
saatikka saavuttaa.
Vain pitsiunelmat konkretisoituvat.
Mitä vähemmän kangasta
sen enemmän hintaa.

Teini-ikätaantumus
on se niin kivaa.
Ihastuminen
näyttää olevan niin kivaa
ja tuskaa.
Ja kiusoittelu on niin kivaa
keksin teille tulevaisuuden
miehen ja lasten nimet,
mutta pilkka
osuu omaan nilkkaan
vaikka ranne on ennestään mustelmilla itsepuolustuksesta.

Noin klo 02
Miesjuoruja
03:30 uni vie mukanaan.
Öisin laulan dream dream dream
tietämättä kenestä pitäisi unelmoida
ja näen painajaisia.

Juoruja tosiaan,
muualtakin
vaikken minä mistään enää mitään tiedä,
kyllähän se minua harmittaa, paljonkin
mutta kovetan itseni ja mietin
mitäpä minä menneisyydellä
siellä se tunkee uutta elämää itsestään
kun minä taas en halua hukata omaani.
Mokoma menneisyys.
Yökyläilyä kyllä kaipaan
(KYLIÄ, KUNTIA
Tuleeko siitä "jäädä yökuntiin"?
Tulee, sehän on ihan sama asia
Ahaargasm)
nauramista lattialla,
kaikkea kummallista,
ruokaa, juttuja, valokuvia.

Mutta suunnitelmista onkin usein vain harmia
tuottavat pettymyksiä, jos eivät toteudu.
Mutta älä sure ruma lapsi,
niin se menee kaikilla.
Uskomatonta, miten toisin kaikki sitten käytännössä meni.
Kaikki muuttui suuremmaksi
pienemmäksi
vahvemmaksi
heikommaksi
paremmaksi
pahemmaksi
erilaiseksi
kuin koskaan tarkoitimme olevaksi.
Joskus toiseenkin suuntaan.

Silti haaveilen ja suunnittelen

Suomi-Espanja?
Katsomoon olisin laittanut Villa-paidan
sillä tunnelma olisi lämmittänyt.
Konditionaalin mennyt muoto
kertoo kuitenkin hitaudestani,
mutta onneksi kielivitsit naurattavat
ja onneksi on sentään televisio
1-1
wtf.
Teemu Pukki näyttää tutulta,
puhtaat aivoni pestiin
lähemmäksi likaista.

-27,76 e Suomalainen kirjakauppa
Käyttökielioppi on viimein minun.

Bussi numero 8
Suvi 17
Suunnitelmaksi satunnaisuus.
"Facebook tarttisi uusia suhdestatuksia"
Todellakin.

Bussi numero 7
Kuski pitää tupakkatauon, vaikka on myöhässä.
Mutta mikä minä olen
(oikeastikin)
moralisoimaan
kun itsekin olen varsinainen lusmu.
Ihmiset poistuvat bussista huomaamattani.
Näkökulmasta riippuen itse kukin on jälkeenjäänyt. 

19:30, vain vähäsen.

Paras fontti on Meiryo
ja isona minusta tulee opettajan sijaan olettaja.

Tässä vielä erikoismerkki ¤ jotta "runo" olisi hyvä
kuten vaihdettu salasana.

Ehkä tämä on niin hämärä
että edes sekunnin mielissänne erehdytte luulemaan
ettei tämä olekaan maailmankaikkeuden surkein selitys.

Mulus mulus, tuttavallisemmin lusmu, on hyvin yliopistoelämään sopeutunut ihmislajiin kuuluva eläin, jolla on ilmiömäinen kyky vältellä opiskelua. Ne esiintyvät usein Facebookissa tai ryhmissä paikoilla, joissa heidän ei sillä hetkellä pitäisi olla, esimerkiksi kahvioissa, kaupoissa, bileissä tai muiden kaltaistensa seurassa jonkin lusmun kämpällä.

Varma keino tunnistaa aito lusmu on vetää esiin joitakin opiskeluun liittyviä tavaroita, kuten tenttikirjoja, luentomuistiinpanoja tai erinäisiä tehtävänantoja. Ne nähdessään lusmu aukaisee suunsa äänettömään kauhunhuuton ja peruuttaa välittömästi muutaman askeleen.

Mulus muluksien minäkäsitys on kuitenkin ristiriitainen, ja he kokevat huonoa omaatuntoa laiskottelustaan, vaikka juuri lusmuilu on heille kaikkein ominaisin piirre. Lusmuille on tyypillistä hakea anteeksiantoa ja vertaistukea tovereiltaan ja siten he pyrkivat vaimentamaan piinaavan omatunnon.

Piakkoin eräs mulus mulus mutantoituu muotoon mulus hipsterius. Mua odottaa melkein hipsterimäiset lasit, ÄÄKS!

And I don’t ever ever want to grow up, eh / I want to keep it going, keep keep it going.

“Sitsit on pohjoismainen akateeminen pöytäjuhla, joissa syödään, lauletaan juomalauluja ja pidetään puheita sekä joissain tapauksissa seurataan myös ohjelmaa. Sitsien pitoa eli sitsaamista harrastavat pääosin yliopisto-opiskelijat. Juhlilla on yleensä jokin aihe tai teema.”

Nukkumaan klo 3:30. Herätys ennen puolta kahdeksaa. Puolitoista tuntia englantia heti aamusta, mutta olin kuin olinkin siellä. Voittajafiilis. Ei se vielä retkuksitee, jos vähän renttuillaan.

Eilen pukeuduin teeman mukaisesti, söin, join ja lauloin juomalauluja. Tänään en ole syönyt, enkä juonut (tai no vettä tietenkin, mutta en sitäkään varmaan niin paljon kuin olisi pitänyt. Ja tuohon asti jaksoin kirjoittaa blogiani joskus päivällä. Nyt olen tietysti myös syönyt jo usempaankin otteeseen.), mutta hyräillyt juomalauluja siitäkin edestä: ”Vi ska dricka hela natten alkohol / Vi ska dricka hela natten alkohol / Vi ska dricka hela natten / Vi ska dricka inte vatten / Vi ska dricka hela natten alkohol!” (jos sul lysti on -sävelellä?) Että voi jäädä tarttuvasti korvaan... Ystäväni varmasti suuresti arvosti, kun hyräilin tuota koko aamun, mutta ei hän ollut paljon pekkaa pahempi, vaan aina kun laulu oli katoamassa päästäni, hän sanoi sen ääneen ja sitten mentiin taas: Vi ska dricka hela natten alkohol, dym dym…

Olisi varmaankin turhaa antaa turhan tarkkaa selitystä eiliseltä, mutta sanotaan niin, että hauskuuden määrä kasvoi ja laski illan aikana kauniin Gaussin kellokäyrän muotoisesti. Alussa olotilani oli aika perus. Vähän olin ahdistunut vieraiden ihmisten keskellä, kun lähelläni olevat teologit juttelivat vain keskenään ja en oikein osannut jutella vieressä istuvani ainejärjestön edustajankaan kanssa. Hymyilin kyllä herttaisesti kaikille lähelläni istuville, ja onneksi sitseillä on aina niin kiire, että vaivautuneita hiljaisuuksia ei ehdi syntyä. Illan mittaan iloliemi kuitenkin teki minusta sosiaalisemman (edellisillä sitseillä opin, että alkoholiton vaihtoehto ei ole kaikkein paras kyseisessä pöytäjuhlassa). Kello kymmenen ja kahden välillä oli mahdottoman hauskaa. Jatkoilla istuskelimme paikallisessa istuskelubaarissa fuksiemme ja teologien kanssa ja minä olin enemmän kuin hämmentynyt, kun vastapäätä istunut mies tiesi kotikuntani ja oli työskennellyt siellä kesäisin ja tulisi sinne kai ensi kesänäkin :O Kahden aikoihin apeus alkoi hiipiä minuun. Yritin pohtia kovasti, miksi kukaan ei koskaan tahdo baareissa jutella kanssani (tämä väite perustuu lähinnä fuksivuoden ikävään muistoon eräästä illasta) tai jos tahtookin, eivät halua ottaa minuun yhteyttä myöhemmin. Öisen pohdintani aikana tulin siihen tulokseen, että a) muut ovat kauniimpia b) minä olen ruma c) minä olen känniääliö d) minä olen ärsyttävä. e) en ole tarpeeksi mielenkiintoinen.

Kaiken kaikkiaan ilta oli kuitenkin oikein onnistunut. On aina mukavaa pukeutua typerästi, laulaa lauluja (Helan går / sjung hoppfarallallallallallej!), syödä kiireellä puheenvuorojen, laulujen ja rankkujen välissä epämääräisen näköistä mutta hyvää ruokaa, kikattaa virallisilla vessatauoilla  kaksinkerroin kaikille typerille jutuille, laulaa ylpeänä ja kotiseuturakkautta tuntien savolaisten laulua muiden savolaisten kera muiden edessä, juoda vierustoverin tarjoamaa omenamehua ja vastapäisen toverin tarjoamaa väkevämpää myrkkyä, kun omat juomat ovat loppuneet, pelata jotakin ilmapalloilla tuttujen ja tuntemattomien kanssa, saada lauluvihko ja kaksi pelikorttia omaksi, olla ylitsevuotavan ilahtunut siitä, että joku pelasti kadottamani hatun, puhua ja nauraa mukavien fuksien kanssa, muistella menneitä ja jutella vähän jotakin kotiseudusta suloisen miehen kanssa ja jutella edes pieniä hetkiä jostakin muusta joidenkin muiden eri tavalla suloisten miesten kanssa ja rakastaa koko maailmaa. Mutta onhan se perseestä, kun vanhat arvet arkaa kipuilla ja tajuaa, että enhän minä ole muuta kuin ruma idiootti, ja ei kukkaan oikeesti halua jutella minulle. Onnekseni se huomio tapahtui niin myöhään, että se ei kestänyt olla kauaakaan vallalla ennen nukahtamista.

Aamulla pelotti liikuttaa päätä ensimmäisen kerran. Olin ihan varma, että olo ei olisi ollut yhtään niin iloinen kuin edellisenä iltana. Ei se ollutkaan, mutta ei se kyllä oikeastaan ollut kovinkaan huono. Silti olen kuunnellut ahkerasti Taio Cruzin Hangoveria, josta postauksen otsikkokin on.

Ainiin. Lisäksi olen taas ollut monta päivää hirvittävän yliherkkä (satutteko muistamaan milloin olen viimeksi ollut tällainen? Ainakin silloin, kun itkin ilman syytä kaverin nähden rappukäytävässä…) niin, että jos en ole itkenyt surusta, niin sitten liikutuksesta. Esimerkiksi tänään kyyneleet kostuttivat silmäni, kun kerroin illastani ja itsesääliselitykseen minulle sanottiin, että ”kurkkua kuristi tuota lukiessa :(”. Normaaliolosuhteissa olisin saattanut jopa nauraa, mutta nyt olin sillee oij, oletko todella noin empaattinen, tunnetko todella tuskani, välitätkö todella niin, että  sinusta tuntuu pahalta lukea siitä, että minusta tuntuu pahalta. Muutama yö sitten heräsin itkien, koska olin nähnyt unta, että isä halusi ajaa minut pois kotoa, koska olin riidellyt veljeni kanssa. Itkin siksi, koska se suretti minua aivan valtavasti, mutta itkin myös liikutuksesta, koska unessa minua yritti lohduttaa yllättävä taho. Sitten itkin myös vähän veljeni puolesta, koska oikeassa elämässä isä ei varmaan ikinä puolustaisi veljeäni niin, että kääntyisi minua vastaan, ja unessa veljeni oli onnellinen, kun isä kerrankin puolusti häntä (oikeassa elämässä ei siis ikinä riidellä niin, että isän pitäis siihen puuttua, näin niin kuin pienenä tarkennuksena, mutta silti :D). Eivätkä liikuttumiset tuohonkaan jää...

P.S. Olen viihdyttänyt itseäni myös sanontapelillä! Siinä keskustelua pitää yrittää viedä eteen päin käyttäen mahdollisimman paljon sanontoja. Se on mukavata! :') Suomen kielen opiskelijan pienet ilot...

~ ~ ~ ~

Kivoja asioita:
~ Ihmisten puolue (toinen esimerkki) ("Mitä on onnellisuus? No onnellisuus on sitä, ettei v*tuta ihan joka päivä" :'D)
~ Sanojen planeetta
~ Kirpparivaatteet (kaks hametta ja rusettikuvioinen paita ^^)

~ Pallokuvioiset sukat
~ Se, kun voi tanssia kämpällä yksin esimerkiksi Tehareitten tahdissa
~ Kivat unet
~ Sitsit tulossa. En oo varma kuuluuko se tähän kivoihin asioihin, mutta toivottavasti... Sen kunniaksi kuuntelen Länkkärismurffia
~ Etenevät koulujutut

Ikäviä asioita:
~ Enkku alkaa ylihuomenna. On vähän kenkku fiilis sen takia! (taipumaton adjektiivi? Ja tuo on tietenkin Ihmisten puolueesta. Sointuminen enkun kanssa on tietysti pelkkää bonusta.)
~ Se, että kun vietin eksän kanssa naistenpäivää, niin se ei yhtään tuntunu oikeelta. En tiiä, mistä se johtu ja se oli omituista. Ajoin hänet lopulta pois kämpältä puol yhdeksältä koulujuttuihin vedoten. Koulujutut tosin oli todellinen ongelma, mutta yleensä en välitä.
~ Se, kun maito loppuu.
~ Painajaiset
~ Koulujutut, jotka eivät etene
~ ETTÄ TAAS eräs riemuidiootti oli menny ystävälleni sanomaan jotakin minun ja hissalaisen seurustelusta. A R G H. Tässä keskustelu, jonka kautta sain sen selville:

Y: näin T:ta
minä: oho! :o
mittees se?
Y: "aika jännä muuten, ku A seurusteli kaverin kämppiksen kanssa vähän aikaa sitten" vai mitenhän se sano, meni vähä ohi, ku aloin just oottamaan narikasta takkia ja se seuras kavereitaan jo muualle :D näin siis t:ta täällä :D
A!

ootko sinä paikalla?????

minä: NO EN OO SEURUSTELLU

VOI * SEN T:N KANSSA

Y: minä aattelin laittaa yllätysviestiä ja sinä ootki täällä :(

hahahahahahaha :D:D:D

minä: oon menossa nukkuu
Y: rauhotu ;)
minä: kai sinä oikasit sitä?
Y: ei aihetta paniikkin

no en minä kerenny, ku se hävis siitä :D

ja keskityin ehtimään narikkalappua

minä: no mutta jos hyviä puolia etsitään, niin ainakin tuossa on tuo vähän aikaa sitten :DD

että se on ymmärretty sentään menneeks

mut ARGH

Y: ;)
minä:  en oo seurustellu *hissalaisen kanssa! tapailin sitä! en tapaile enää!
Y: miehet ei välttämättä ymmärrä sen eroa :D

ainakaan kaikki

minä: PITÄS YMMÄRTÄÄ :'DD
Y: ei kaikki naisetkaan ymmärrä

:'D

minä:  NO TUO ON ISO ERO :'D
Y: mutta missä se raja menee sitten loppupeleissä :D

mut ei siitä enempää

minä: no siinä, että ollaan sovittu, että seurustellaan :D
Y: oon liian väsyny selittämään mitään :'D

mutta entä jos siitä ei puhuta mitään..

mut joo

annetaan olla :D

minä: sitoutumisen aste ratkaisee!

joo :D

pitäs ehkä käydä nukkumaan

Tänä aamuna sitten lähetin Facessa herra T:lle viestin: "ihan pakko ystävällisesti oikaista, että en todellakaan seurustellu *hissalaisen* kanssa. tapailin hetken aikaa. en tapaile enää. seurustelu ja tapailu on tositosi eri asioita, ainakin naisille :DD" Huomatkaa kuinka rauhallinen se oli edellisen iltayön viesteihin verrattuna. En edes käyttänyt capsia. 

Diagnoosi: Potilaalla on vaikea allergia Kasvatusta ja sen tutkimusta kohtaan. Oireina laiskuutta, lamauttavaa stressiä ja epätoivoa, joka näkyy hetkellisesti myös muilla elämänalueilla, etenkin siinä, kuinka valoisana potilas näkee tulevaisuutensa.
Lääkkeeksi: Pussillinen Haribo Click MIX -karkkeja ja kotikylän oman bändin ikivanhan levyn kuuntelua kovaan ääneen. Lääkkeitä nautitaan kunnes stressi helpottaa. Stressinaiheita potilas saa ajatella vain yksi kerrallaan.
Tavoitteena: Potilas on kykenevä opiskeluun ja viiden sivun esseen pohtimiseen ja kirjoittamiseen loppuviikosta.

“Weekends don't count unless you spend them doing something completely pointless.” - Bill Watterson

(Watterson on Lassin ja Leevin piirtäjä.)

Viikonloppu tuli ja viikonloppu meni.

Mitä sain aikaan:

- Toteutin suunnitelman, joka oli jo kauan kytenyt päässäni: Otin netti-ilmiön mallin mukaisesti lapsuuskuvista uusia versioita. Se oli hirmuisen hauskaa, vaikka meillä kyllä on vielä kehittymisen varaa… Kuitenkin valtaisa kiitos maailman parhaalle siskolle ja maailman parhaalle äidille ja maailman parhaalle siskon miehelle. Kivasti tulitte ideaan mukaan ^^

- Tilasin hiiirmu ison muistitikun halvalla (viikonlopputarjous) Gigantista. Se saa toimia  ulkoisena kovalevynäni. Samalla katselin ihan fiiliksissä sanelukoneita ja leikittelin ajatuksella siitä, keitä voisin haastatella. Suurinta osaa koneista ei kuitenkaan ollut verkkokaupan varastossa, joten olin sitten tilaamatta. Haave kuitenkin elää ja voi päivä päivältä paremmin…

- Iloitsin MM-dvd:stäNI (huomaa possessiivisuffiksi. DVD todella on MINUN.)

- Voitin kummipoikani luottamuksen siinä määrin, että hän uskalsi koskea nenääni. Kahdesti. Eikä purskahtanut itkuun.

- Ihailin maailman upeinta tähtitaivasta. Maalla tähdet vain näkyvät paremmin.

- Pelasin Phase 10:a, Shakkia ja Blokusta

- Söin hirmuisesti voileipäkakkua. MUMSSS ♥ Ja suklaata. Harvinaista kyllä, minun todella teki mieli suklaata.

- Päivittelin äitille, miten en voi käsittää miten ihmiset haluavat lapsia parikymppisinä. Sain äitiltä tukea ajatuksilleni ja melkein sain taas tietää hänestä jotain uutta. Melkein. Äitiä täytyisi ehdottomasti haastatella.

- Kuuntelin Suomen tämän vuoden euroviisubiisin.

Mitä en saanut aikaan:

- Lukenut Aikuiskasvatus-lehtiä

- Tehnyt niistä raporttia

- Lukenut tenttikirjoja

Hieno viikonloppu!