Vuoden 2015 aakkoset

Nyt on taas se aika.... ABC, kissa kävelee tikapuita pitkin taivaaseen, ja minä aakkosia pitkin vuoteen menneeseen.

A mpumahiihdon MM-kisat. Melkein hetken mielijohteesta lähdin kaverin, hänen kaverinsa, kaverin kaverin poikaystävän ja hänen kaveriporukkansa seuraksi katsomaan miten Mäkäräinen hiihtää ja ampuu. MM-tason urheilu on kiinnostavaa, mutta päällimmäiseksi muistoksihan jäi poikaparka, joka kamalassa krapulassaan iski silmänsä minuun ja luuli minua enkeliksi. Nyt hän on onnekseen löytänyt rakkauden, joten loppu hyvin, kaikki hyvin (sanonta).

B reaking Bad. Annoin kehutulle sarjalle toisen tilaisuuden (olin kai katsonut ensimmäisen jakson joskus aiemminkin innostumatta) J:n kanssa, ja koukkuunhan me jäätiin. Loppuratkaisusta en kamalasti pitänyt, mutta kestin sen. Sittemmin siirryimme Netflixissä ainakin HIMYM:iin. B:hen voi kuulua myös Kuopiossa alkaneen projektin viimeistely: Katsottiin Buffyt loppuun ystäväni L:n kaa (mulle katselukerta oli toinen).

C amilla kuvatut tanssivideot. Tämäkin tapa syntyi muinoin Kuopiossa Sutsisatsin parissa, vaikka emme L:n kanssa silloin tienneet, että siitä tulee tapa. Kyseessä on siis yksinkertaisesti tilanne, jossa laitaan web-kamera päälle, YouTubesta jokin tuttu biisi soimaan, ja sitten tanssitaan. Alkoholilla ei todellakaan ole pakko olla osuutta asiaan, vaan sulavat muuvit tulevat luonnostaan aina. Vuosien takaista Sutsisatsia siis seurasi I'm sexy and I know it (en muista, oliks tää alkuvuodesta vai viime vuoden puolelle), sitten vappuinen Selvä päivä ja useampaankin otteeseen Antti Tuiskun Peto on irti ja Keinutaan, joiden aikaan tämä itsensä nöyryytys levisi myös kahteen muuhun ystäväämme. Huikean hauskaa yhdessä oloa, suosittelen lämpimästi! Liikunnallistakin vielä.

D o it yourself. Vuosi sitten sain joululahjaksi ompelukoneen, ja otin aloittelevat askeleet kankaanpainantaan. Tänä vuonna väkersinkin urakalla pehmoleluja ja seinävaatteita ja tyynyliinoja ja pipoja. Lisäksi ostin kaverin kanssa ison kasan askartelutavaraa, ja askartelin joulukortteja. Kirjainleimasimet hurmasivat, mut menin ostamaan ne riistohintaan Sinooperista, vaikka Suomalaisessa olisi ollut puolet halvemmalla :'(

E männöidyt triplasynttärit. En oo vuosiin pitäny synttäreitä. Enkä oo ikinä emännöinyt mitään isoja juhlia. Elokuun lopulla tapahtui molemmat, kun järkättiin suhteellisen isot synttäripirskeet jaetun syntymäpäivämme kunniaksi. Ostettiin ilmapalloja, juomaa ja ruokaa, sekä kutsuttiin porukkaa. Myös yläkerran naapurit tulivat läpällä käymään, kun kysyivät luvan rappukäytävään laittamamme juhlavaroituslapun kautta. Oli aika hauskaa, vaikka emännöinti oli vaikeaa. Ei mulla riitä aikaa kaikille! Väki väheni ja pidot parani (sanonta), ja pelasimme yön pikkutunneilla tuutorikaverien ja joienkin muiden kanssa Pandemiaa. Myöhemmin eräs heistä sitten muisteli naureskellen: "Te ehkä pidätte mua säälittävänä, mutta se oli mun elämäni paras yö." Ei huono siis.

F rii-kanava. Ei epäilystäkään. Kun J sai sen pari-kolme kuukautta sitten näkymään päivitettyään kanavat, on telkkarin katseluni noussut monta sataa prosenttia. Murha pikkukaupungissa yhdistää meitä, ja Naismurhaajia katselen keskustellen samalla Facessa siitä, mitäs naikkoset seuraavaksi keksivätkään. Myös tappavat synnit ja Tamron Hallin murhatutkimukset ovat ihan hyviä. Jossain vaiheessa tulee silti välillä muihin ähky, mut Naismurhaajat on nykyisin lempiohjelmani (vaikka creepyltä kuulostaakin :D).

G radu. Tarviiko tästä sen enempää puhua? Keväällä ja kesällä tein haastatteluja, syksyllä seminaariesitelmää (muutaman viikon ihan superahkerasti, muuten liian laiskasti. Onneksi ensi vuonna kunnostaudun!). Haastattelujen tekeminen on aika kivaa, ja tutustuin ihaniin ihmisiin (joita en ole tosin sen jälkeen nähnyt, mutta hetkestä on nautittava :D) ja nautin vanhojen tuttujen haastateltavien seurasta ja ihmettelin ajoittaista osaamista.

H omokaverit. Tiedän, ettei ihmisiä pidä tuollee leimata tietyn ominaisuuden mukaan, mutta kun tää kivasti sopii tähän H:hon, ja onhan homot miehiä, joilla ei tarvii pelätä olevan taka-ajatuksia, eikä J:n tarvii olla huolissaan, vaikka ei hän muutenkaan oo kovin mustasukkaista tyyppiä, tai sit hän osaa peittää sen tosi hyvin. Mut ennen mulla ei ollu yhtään homokaveria, ja tänä syksynä oli kaks! Oli hirmu kivaa ja tunsin suurta lämpöä, kun eräänä iltana toinen heistä baarissa sopersi mulle, miten hän ei ymmärrä, miten oon niin ihana, että olen kuin sisko (mikä oli valtava kehu, koska hän puhuu aina pelkkää hyvää siskostaan). Kyseisenä (huikean hyvänä) iltana molemmat poitsut taisi pussaillakin mua, mitä voidaan tietysti pitää pahasti tuomittavana ja merkkinä siitä, että oon pahoinvoiva ihminen, mutta mä vaan rakastan poikien pusuja, ja homojen pusut J hyväksyi täysin. Pussailtiinhan me penkkaripäivänä kaverityttöjenkin kaa! Lisäksi katsottiin kauhuleffoja yhdessä ja yllytin toisen heistä pelaaman Tinderiä ja voi sitä miehistä juoruamisen määrää! Käytiin muuten Cinemaressakin!

I losaaressa vapaaehtoisena. Mää olin somistamassa aluetta. Täytin heliumilla ilmapalloja ja yöllä olin purkamassa valoja ja kankaita. Jännää oli. Ja sitten olin ilmaseks festareillakin. Ei huono.

J uhannuksen kylmyys. Oltiin J:n kaverin isovanhempien mökillä taas, ja siellä otettiin kuvia siitä, miten rohkeasti uskallettiin käydä uimassa. Juhannuksena. Uu. Mutta oi siis kylmä kesä. Jouluna ja jussina käytännössä yhtä "lämmintä", ainakin tuolla eteläisemmässä Suomessa.

K eltainen mies. Mun random tuttavuus! Tää on se äijä, joka baarissa tuli sanoo mulle, että oon se keltainen tyttö yliopistolta. Tajusin pukeutuvani liikaa keltaisiin vaatteisiin, mutta olihan se aika hauskaa :D Sittemmin tuntui, että törmättiin KAIKISSA bileissä, ja selvisi, että meillä on yhteisiä tuttuja: Hän on mm. J:n tuutorin avomies. Kaupunkisuunnistuksen jälkeen hän lahjoitti mulle hattunsa humalassa (sai vastalahjaksi foliohatun :'D), mutta kaipaili sitä kylmyyden tultua takaisin. Päätettiin käydä yhdessä syömässä, että voisin palauttaa sen. Siitä lähtien käytiin kerran viikossa yhdessä syömässä ehkä yhtä tai kahta viikkoa lukuunottamatta. Oli tosi virkistävää.

L autapeli-illat. Tänä vuonna pidin aika aljon lautapei-iltoja niin pariskuntailtoina, kaveri-iltoina uin tuutorikaveri-iltoinakin. Etenkään Imago, Pandemia, Alias ja Rappakalja eivät eivät maanneet turhan pantteina kirjahyllyssä.

M aalauskurssi. "Hei, Mä haluaisin osallistua jollekin randomille Kansalaisopiston kurssille, niin haluisitsä lähtee mun kaa Kuvasta maalaukseksi -kurssille?" Kutakuinkin noin ystäväni kysyi, ja sitten me lähdettiin. Maksettiin itsemme kipeiksi väineiden ja kurssimaksun takia, mutta oli kyllä sen arvoista! En olisi ikinä uskonut, että osan tehdä niin hienoa taidetta! Kehitys on ollut suurta, ainakin jos vertaan taulujani 10 vuotta sitten maalattuihin töherryksiin :'D

N jäh. Eli laiskuus. Oon usein aika laiska. Se on aika kurjaa.

O mpelukurssi. Koska olin kansalaisopistolla myös opettajana, oli minulla oikeus osallistua ilmaiseksi jollekin toiselle kurssille. Ilmoittauduin vaateompelun päiväryhmään, vaikka graduohjaajani ei siitä pitänyt lainkaan. Olin sielläkin aika tehoton, koska ohjaajalla ei ollut paljon aikaa. Sain kuitenkin tehtyä maksimekon, jota käytin lopulta ristiäisissä. Se on ihan nätti! Sain aika pitkälle tehtyä myös pörröisiä oloasuhousuja ystävälle.

P edagogiset loppuun. Sain keväällä suoritettua viimeisetkin harkat, ja oln siis muodollisesti pätevä ope. Entisellä yläkoululla oli jännää olla harkassa ja sijaistaa, mutta vähän kyllä voivottelen sitä, että ei tuo ole kyllä yhtään mun unelma-ammattini. Yritän silti katsoa, jos siivet kantaisivat, ja jos se ei olisi enää ihan kamalaa lopulta :S

Q ummius. Sain kolmannen kummilapsen, ja tällä kertaa pääsin ihan sylikummiksi! Pikku veitikat ovat muutenkin hurmanneet minua taas tänä vuonna, viimeisimpänä kummityttö, joka vietti meillä joulun. Oi että miten voi olla suloista, kun lapsi laululeikki tiptappia ja tykkää minusta ^_^

R oadtrip. Lappi-Norja-Ruotsi. Telttailua ja uusia maisemia ja kaikkee jännää. Vuoden ehdoton kohokohta. Aivan huikeaa. Rakastuin vuoristoihin!!

S 2. Kesä meni S2-harkassa ja syksyllä pidin minikurssin kansalaisopistolla. Jännää, opettavaista, aikaa vievää ja kivaa. Harkassa oli onneks seurana hyviä ystäviä, niin kyllä tunteja kelpas suunnitella :) S:n kuulukoon myös sitsit. Sitseilin ahkerasti ja tykkäsin kovasti vieläkin. Laulamista, hyvää pöytäseuraa, juomaa, ruokaa, jota ei ehdi syödä, villejä jatkoja, rankkuja... Opiskelijaelämän paras puoli, johon mun pitäisi alkaa kyllästyä, mutten kyllästy.

T uutorointi. Tuutorileiri, ihanat tuutoritoverit, ihanat fuksit, hyvää ruokaa välitapaamisilla ja hitosti pilleitä. Ja opintopisteitä siitä hyvästä. Kelepoo!

U imahallissa uiminen. En oo uinu uimahallissa alakoulun jälkeen. Itse asiassa viimeinen varma muistoni uimahallista on vuodelta, jona täytin 7. Tänä syksynä kaveri houkutteli mut sinne, ja uin silmälasit päässä, vaikka vähän arvelutti. Olin aika rohkee. Ja uimataidoton. Mutta rohkee sitä enemmän! Laskin vesiliukumäestäkin, vaikka edellisen kerran iskin pääni niin pahasti, etten toiste uskaltanut sitä tehdä :D

V ain elämää -konsertti Helsingissä. Erinäisten ikävien tapahtumien seurauksena lähdettiin tyttöporukalla Helsinkiin, ja vaikka jouluruuhkat oli pahimmillaan, istumapaikat  niin korkealla, että kauhistuttivat, sää sateinen, kännyköiden akut lopussa ja paikallisliikenne perseestä ja meitä vastaan, niin oli sika hauska reissu! Hartwall-areenalla heilutetut kännyköiden valot olivat kaunein näky pitkään aikaan, ja Tuiskun Antin tahdissa SEISAALLAAN (siellä hirmu korkealla! Siitä tuli pyörryttävä fiilis, mutta sen jälkeen tosi kiva hyväntuulinen voittajaolo) tanssittu Keinutaan ja Sata salamaa toivat hyvää mieltä roppakaupalla. Saman tekivät vanhan ystävän näkeminen ja Keinutaan-koreografioiden opettelu <3 <3

W anhat ystävät. Gradun hyvä puoli oli se, että haastatteluja varten otin yhteyttä joihinkin vanhoihinkin ystäviin. Oli ihmeellistä, miten hyvin juttu luisti vuosien tauon jälkeen. Aion nähä heitä uudestaankin!

X ylitolin puute? Mun hampaissa oli KOLME REIÄN ALKUA. Ja mun piti melkein mennä paikkauttaa niitä, mut lekuri sano, että yritetään vielä pysäyttää. Äyyy, karkin syönti sattuu, eikä peikkoja pysäytä mikään.

Y übervilli vappu. Pidin oppitunnin, jonka jälkeen pidettiin rastia fukseille, loistettiin kostajaisissa, laulettiin Peto in irtiä, syötiin Raxissa periinteisesti ja kerättiin serpentiiniä. Ja tanssittiin koko ainejärjestö iloisesti jo varsin aikaisin Ilosaaressa.

Z umban ja muun liikunnan laiminlyönti. Ehkä teen uudenvuodenlupauksen parantaakseni tilannetta...

Å ngström. Hullun pieni pituuden mittayksikkö, josta luin ihan vain sen takia, että voisin laittaa sen tähän 8) Vähän niin kuin eräs tuutori oli yhden aamun käymättä vessassa vain sen takia, että voisimme laittaa "kuka tuutoreista ei käynyt tänä aamuna vessassa?" -kysymyksen tuutoritietovisaan (oli meillä siellä järkeviä ja aidosti hauskojakin kysymyksiä!! :D)

Ä lypuhelin. Nyt minä sen viimein hankin. Siskon vanhan Nokian, mutta kuitenkin. Melkein toimii. Whatsapp toimii. Kamera toimii. Netti toimii. Tosin puhelin sammuu itsekseen ja kuvia ei saa enää siirrettyä koneelle (paitsi ehkä  toivottavasti siskon koneelle, jossa on vielä vanha ohjelma). Pitänee ostaa uus, mutta kun tarviisin uuden koneenkin kohta, kun tää on niin susi.

Ö öö-ööö-tilanne minäkuvan kaa. Tiedätteks te oikeesti, keitä te ootte? Mä oon nimittäin ihan ulalla siitä, kuka minä oon, ja siks oon ihan äärettömän epävarma kaikesta. Vuosi taas kyseenalaisti nekin asiat, joiden luulin olevan varmoja.



On aika riskialtista julkaista tää näin monta päivää ennen uuttavuotta... ei ikinä tiiä, mitä hurjaa johonkin kirjaimeen voisi tulla. Mutta menköön!

Marraskuun negatiiviset

(Tämä on kirjoitettu jokin aika sitten, pian edellisen tilapäivityksen jälkeen. Siksi tämä ei ole ihan ajankohtainen sävyltään välttämättä. Ikävien asioiden listaamisessa huikeinta tosin on juuri se, että monesti jälkikäteen huomaa, että kyseiset asiat eivät enää vaivaa, ja siitä tulee hyvä fiilis. Hyvien juttujen listoja lukiessa tulee taas uudelleen hyvä fiilis niistä jutuista. Listaaminen ja listojen lukeminen kannattaa!)

Viimeisimpään tekstiin ilmestynyt kommentti mietitytti minua. Sorrun itsekin siihen, että hitusen kiilotellaan sosiaalisen median ym. tarjoamaan kuvaa omasta elämästä. Blogissa pääosin on kuitenkin syynä se, että haluan pitää näkökulman hyvänä, että mieli pysyisi hyvänä. Rehellisyyden ja tasapainoisuuden nimissä käännän katseeni kaikkeen huonoon (vaikka on kyllä paljon kivempaa ajatella kaikkea kivaa kerralla kuin kaikkea huonoa! Tästä tulee vain epätoivoinen olo) ja listaan tähän väiin marraskuun negatiiviset.

1. Olen ravannut YTHS:llä peläten olevani hoitoa vaativasti sairas. Oikeesti, oon käyny siellä varmaan neljä kertaa lyhyen ajan sisään. En tykkää hirveästi lääkärillä käynneistä, joten olen ollut usein pelokas ja stressaantunut.
2. Loska on inhaa. Se kastelee kaiken.
3. Eikä pakkanen ole paljoa paremi, kun pyörän lukko on jäässä eikä avaudu, ja minä tunnen itseni uusavuttomaksi, kun en osaa sitä sulattaan. Vaihteet eivät vaihdu myöskään ja saattavat sitten rikkoutuakin.
4. Olen tasaisin väliajoin epävarma parisuhteestani, mutta olen neuvoton ja en tiedä, miten toimia. Samaan aikaan yliopistokaverini alkavat saada lapsia ja menevät elämässään eteenpäin. Ei se mitään, että yläkoulu- ja lukiokaverit poksahtelivat jo aiemmin, mutta korkeasti koulutetut ystäväni! No, he ovat kyllä tulevia huippuvanhempia, ja odotan innolla pikku nöpönenien näkemistä.
5. En aikuistu, en toimi fiksusti, roikun nuoruudessani.
6. En ole varma alastani, ja kun yritin purkaa asiaa äidilleni, hän ei ymmärtänyt tippaakaan. Muutenkin joskus tuntuu, että minun on hirveän vaikea saada tukea onnen tavoitteluun vanhemmiltani.
7. Muutun mykäksi tilanteissa, joissa oli yli neljä henkilöä, vaikka henkilöt olisivat ystäviäni.
8. En myöskään osaa pitää elämässäni yksittäisiäkään ihmisiä. On surullisen vähän vanhoja tuttuja, joihin olisin säännöllisesti yhteyksissä. Olen menettänyt sellaisiakin ihmisiä, joiden olen luullut pysyvän elämässäni ikuisesti. Se sattuu.
9. Kun mietin kohtaa 8, alan ylianalysoida tekemisiäni ja sanomisiani ja mietin, että puhunko liikaa itsestäni ja tyhmistä ja tylsistä jutuista vai enkö osaa osoittaa välittämistä vai suutunko liian helposti vai olenko liian uupunut pitämään yhteyttä vai onko muistini niin huono, että vaikuttaa siltä, että en ole koskaan kuunnelutkaan, mitä toiset ovat puhuneet. .. Miettiminen puolestaan aiheuttaa sen, että olen välillä varovainen puheideni kanssa, enkä anna puheen tulla sillä vapaudella, millä sen pitäisi.
10. Tän listan kirjoittaminen itkettää.
11. Tililtä kuluu säästöjä joka ikinen kuukausi, vaikka Kansalaisopiston palkat ja opintotuet ja veronpalautukset tulevat. Töitä ei ole.
12. Mun itsetuntemusmatkani ei ole ollut voittoisa, vaan ottanu takapakkia. Ärsyttää.
13. Meidän ruokasysteemi kusee. Aina pitää heittää ruokaa roskiin.
14. Ylipäätään vituttaa kaikki.
15. En osaa ilmaista mielipidettäni niin, että sitä kuunneltaisiin.
16. Se, että asioita korjaillaan mun jäljessä ikään kuin en olisi alunperinkään osannut tehdä niitä lainkaan. Tästä mä oon muuten ärsyyntyny jo joskus ihan pienenä! Kirjottanu päiväkirjaan tai jonnekin :D
17. Se, että tyhmät ihmiset ärsyttää. Sillee ei herttasella tai söpön palikalla tavalla tyhmät ihmiset, vaan sellaset, joille ihan yksinkertaiset asiat on niin äärettömän vaikeita.
18. Nätin profiilikuvan ottoyritykset päättyy tilanteeseen, jossa huomaan olevani kahenksan tuntosarvea omaava täplikäs ötökkä.
19. Matkahuollon sivut on perseestä.
20. Ja kaiken maailman lastentaudit vaikeuttaa elämää.
21. Se, että vihaan ja pelkään kuollakseni autolla ajamista.

... Myöhemmin lisättyjä
22. Parisuhteiden vaikeus. Ihan yleisellä tasolla.
23. Arjen tylsyys ja siivoaminen.
24. Laiskuus.


Mutta heei, mä en voi olla kirjottamatta mitä kaikkee hyvääkin on viime päivinä ollu.
- Mulletoi.comin asiakaspalvelu on HUI-KE-AA verrattana Verkkokauppa.comiin tai ihan mihin tahansa. Oikeasti.
- Korukalenteri on kiva.
- Ja baarin pikkujoulut.
- Luottamukselliset keskustelut.
- Helsingin reissun suunnittelu.
- Tankotanssi.
- Viiksijuomapeli.
- Jäätelökakut maksoivat euron Cittarissa. Ostin kaksi.
- Oon jaksanu kattoo Netflixistä leffoja.
- Nukkapuhdistin on hirveän hauska ja kätevä keksintö!

Muistakaa, että huonejenkin juttujen takana on usein jotain hyvää, ja hyvien juttujen kera saattaa tulla myös jotain kurjaa. Mutta sellaista elämä on. Nauttikaa kaikki murut elämästänne, siitä, että tunnette ja elätte, vaikka elämä tuntuisikin joskus kuralta.

Marraskuun positiiviset

Marraskuu. Muistan muinaisilta kursseilta sanan merkityksen, mutta koska en voi tietoani tarkistaa luentomuistiinpanoista, lainaan ah-niin-ihanaa Wikipediaa: "Suomen kielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä ja ennusmerkkejä on kutsuttu nimityksellä marras. Suomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja. - - Marras (marta) tarkoittaa usein kuolemaa tekevää ihmistä tai vainajaa. Sanan indoeurooppalaisessa kantakielessä oleva vastine on martas. Siitä se siirtyi edelleen muinaisintiaan. Sanasta on kehittynyt latinan sanat mori (kuolla), mors (kuolema) ja mortalis (kuolevainen), joista on johdettu muun muassa englannin mortal (kuolevainen), ranskan mort (kuolema), mortel (kuolevainen), mourir (kuolla) ja espanjan mortal (kuolevainen), morir (kuolla) ja muerte (kuolema)."

Facebook ja arki sisältävät päivittäin valittamista kyseisestä kuukaudesta. Mikä olisikaan siis parempi aika katsoa omaa elämää tarkemmin ja miettiä jälleen hyviä juttuja, ja unohtaa ne huonot ja huolestuttavat ja ankeuttavat? 

[Näiden lukeminen on teille varmaan vähä tylsää, mutta kyllä ne mun elämästä kertoo kuitenkin ja näidenu kirjoittaminen tuo mulle paremman mielen. Eli pahoittelut, jos ei ole jännä teksti.]

1. Spotify. Siskoni mies teki mulle tunnukset joskus viisi tai kuusi vuotta sitten. En jostain syystä koskaan kuitenkaan alkanut käyttää tunnusta. Noin kuukausi sitten ajattelin, että kirjaudunpa sisään, ja nyt latailen itseeni hyvin energiaa eri biiseillä. 

2. Kuten esimerkiksi Bruno Marsin Lazy Songia, jonka löysin pitkästä aikaa (sattumalta, kun selasin mitä olinkaan kaverini seinälle vuosia sitten linkitellyt). Biisi kuulostaa juuri nyt hyvältä siksi, että mulla on AIKAA LAISKUUDELLE ainakin päivän tai parin ajan. Palautin seminaariesitelmän perjantaina, ja nyt pidän etäisyyttä, että sokeuteni sitä kohtaan katoaa, ja olen valmis itsekin moukaroimaan sitä keskiviikkona. Vähänhän se jäi kesken, mutta nah.

3. Ajoittain oli tosi kiva tehdä gradua o.O sivuja tuli hämmentävän helposti, ja onnistuin tekemään ihan superhienon kartan.

4. Yliopistolla on tänään uunimakkaraa sipuli-juustotäytteellä, ja se on ehkä parasta mitä tiedän. Melkein alkaa itkettää onnesta.

5. Mulla on hyvä ystävä ruokaseurana.

6. Josta tulikin mieleeni, että ihmiset, joilla ole jalka paketissa, eikä lutikkamyrkytystä kotona, voivat olla onnellisia (sori ystäväiseni, sulla on kyllä ollu huono-onninen kuukausi! :S)

7. Askartelukärpänen iski LUJAA Pinterestin kautta, ja tänään menen kaupungille toisen kaverin kanssa ostelemaan ties mitä, mitä tarvitaan joulukortteihin ja -koristeisiin. Maltan tuskin odottaa.

8. Joulu lähestyy, ja mietiskelen mitä antaisin ihmisille lahjaksi, ja olen mielestäni keksinyt muutamia hyviä lahjoja.

10. Siskon perhe on meillä kotonakotona joulun - ja niin aion olla minäkin!

11. Satumaa on tullut taas ulos. Katsokaa oikeasti tarkasti lumisia puita ja ihailkaa niiden kauneutta!

12. Sain anoppipuolelta kaksi talvihametta, jotka hänen äitinsä oli aikoinaan hänelle tehnyt. Ne ovat hitusen liian pitkiä nykymuotiin, mutta tänään yritän olla välittämättä ja menen ylväästi yliopistolle toinen niistä päällä (jos pyörällä pystyy ajamaan tällaisen kanssa... en ole ikinä kokeillut, koska minulla on aina ollut merkittävästi lyhyempiä hameita :'D).

13. Haaveilen taas reilauksesta. Tällä kertaa lapsuudenystäväni kanssa, jonka kanssa puhuttiin asiasta jo useampi kesä sitten. Lapsuudenystäväni saattaisi hyvinkin olla täydellinen matkakumppani. Tasapainotettais hyvin toisiamme: hän on osaava ja reipas, minä arka ja varovainen :'D Ihailen häntä. Ja olen onnellinen, että vuosien jälkeenkin hän pyysi juuri minua matkaseurakseen. Tosin tässä on vähän se, että pitäisi kesätöitäkin yrittää saada jne. jne., mutta matkasuunnitelmat ovat silti NAM.

14. Koneeni palasi huollosta. J asensi virustorjunnan, minä osasin itse asentaa Chromen ja Office-paketin!

15. Reilu kuukausi sitten minulla oli aika rankka bileputki, jonka seuraukseni halusin osoittaa itselleni, että osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin. Kuukauden alkoholittomuus on nyt ohi, ja voin olla ylpeä itsekuristani. Kaikista niistä piruista ja houkutuksista huolimatta olen ollut juhlissa selvänä. Mutta okei, täytyy myöntää, että toissapäivänä kävi vahinko, kun appiukko kaatoi mulle kuoharia ennen kuin ehin tajuta, että mitä tapahtuu, ja sitten joinkin sitä ja vasta hetken kuluttua tajusin, että oh fuck. Tässä on muuten promilleja (mut oli parasta kuoharia ikinä! En ees irvistelly ja siks kesti tajuta, että tää on alkoholia :'D). Harmitti oikeesti vähän aikaa.

16. Vaikka kuukausi teki varmaan hyvää ja esim. J:n kaverin synttäreillä yksittäiset ihmiset tuli juttelee mulle säälien ulkopuolista, niin silti en varmaan aio pitää toista tällaista kuukautta enää vähäisinä opiskelukuukausina. Sen sijaan harkitsin pienesti, että jos pitäisin Yes-man-teemaisen kuukauden. Että sanoisin kyllä kaikkeen. Oon kuitenkin aina niin arka ja epäileväinen, että olen tosi huono kokeilemaan mitään uutta ja jännää. Ensi kuussa voisin antaa kaikelle mahdollisuuden. (Harmi L, kun sulla on se jalka paketissa, niin et voi pyytää telinevoimisteluun, josta oon peloissani kieltäytyny 200 kertaa ;) ). Ja lähtisin joka ikisiin bileisiin, joihin mua pyydetään (joulukuussa on aikaa semmoiselle!). Mutta en oo tosiaan varma tästä. Pelottaa, että joku käyttäis hyväkseen mun Yes-maniyttä.

17. Lähes viikottaiset lounastapaamiset ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävystyttin jotenkin niin randomisti kuin mahdollista.

18. Nyt kun tarkemmin miettii, niin on ollu myös tosi ihanaa olla ilman konetta. Vaikka ei se kyllä ees lisänny mun tehokkuutta niin kuin ehkä olisi pitänyt.

(Jo aiemmin ylös kirjoitettuja kivoja juttuja)
18. Se, kun rapaa irtoaa kivasti lokasuojasta, kun siihen potkaisee. (Rapa lokasuojassa ei puolestaan oo yhtään kivaa).
19. YTHS:n täti.
20. Hyvät improt.
21. Friin Murha pikkukaupungissa ja Naismurhaajat.


Extra (= ei kuulu aiemmin keksittyihin, mutta en jaksa kirjoittaa sitä tuonne väliin, koska numerointi tuhoutus): 22. Vesi, joka valuu auton ikkunassa hassusti, kun autolla ajetaan :D

Onko tämä edes minun elämäni?

Blogin kirjoittelu on vähän jäänyt, myönnän. Tai on mulla itse asiassa valmiina yks blogiteksti, mutta se on kirjoitettu käsin, koska raivosin siinä nykyteknologialle (tai lähinnä älypuhelimille), ja ajattelin, että sen vakuuttavuus ois kärsiny, jos oisin kirjottanu sen koneella :’D ainut vaan, että enhän mä ikinä siitä jaksa kuvaa ottaa, että voisin sen tänne laittaa. Hukkaan valui sekin purkaus, mutta on se mulla jossakin tallessa. Ehkä jopa lompakossa. Ehkä oudoin blogitekstin säilytyspaikka ikinä.

Ei mulla ole mitään erityistä syytä ole ollut kirjoittamattomuudelle kai. Kesällä ois ollut aikaakin, kun aina vain satoi, mutta en todellakaan tiedä, minne kesä hujahti. En mä edes tehnyt mitään O.O mutta ei mulla kai sitten mitään kirjoitettavaakaan olisi ollut. Syksy sen sijaan on potkaistu sellaisella tohinalla käyntiin, että olen tässä miettinyt, että voiko näin kiireinen elämä olla minun. Onko tällainen aktiivisuus ollenkaan minua, vai onko tämä juuri minua? Ehkä vähän molempia. Olen sekä onnellinen, että väsynyt kaiken tämän keskellä. Ei musta tämmöiseen pitkällä tähtäimellä ole, mutta kun tiedän, että aikanaan tää loppuu, niin hyvin jaksan painaa.

Mikä minut on sitten tehnyt kiireiseksi? Aktiivisuus. Olen tarttunut härkää sarvista (sanonta) ja roikun pian (ehkä ja vähän kai myös toivottavasti, koska reilun vuoden päästä tuet loppuu) loppuvan opiskelijaelämäni takinliepeissä epätoivoisesti. Ja voi pojat, nuori minä olenkin! Niin monia ekoja kertoja olen reilun kuukauden sisällä saanut kokea. Varoitus muuten. Ilmeisesti kirjoituspurkautuminen alkoi nyt, että tästä sit tulee pitkä teksti, vaikka tiiän, että te kaikki (tai melkein kaikki) rajallisen aikanne takia pitäisitte enemmän lyhyistä ja usein ilmestyvistä teksteistä. Nyt en välitä mielipiteistänne, vaan annan mennä.

Muistan tehneeni yhden asian kesällä: S2-harkan. Se oli opettava ja kasvattava kokemus (joo-o, mä voisin sanoa käyttäytyneeni siellä aikuismaisesti tilanteissa, joissa en ois ehkä ennen osannu niin käyttäytyä. Ja silti säilyttää lapsellisuuteni), ja maahanmuuttajat olivat ihania (ja niin paljon motivoituneempia ja ystävällisempiä kuin yläkoululaiset) ja sain positiivista palautetta etenkin (tai oikeastaan tarkemmin ajateltuna lähinnä… no okei, okei, ainoastaan) eräältä kreikkalaiselta mieheltä, joka oli niin tyytyväinen siihen, kun olin niin kiltti ja iloinen ja hymyilevä. Hyvä tietää, että minkä taidoissa menettää, sen hymyllä korvaa! S2-opettajuus kiinnostaa minua tällä hetkellä aidosti. Se on aika kivaa, kun joku noin kiinnostaa.

Gradu ei ole hirveästi edennyt (huuuuaaaahh), mutta haastatteluja olen kuitenkin tehnyt. Se on tosi kivaa, vaikka pikkuhiljaa alkaa väsyttää sekin. 13 haastattelua tehtynä. Olen tavannut sen takia paljon vanhoja ystäviäni, ja se on ollut puhdasta parhautta. En edes uskonut, että niin täydellisesti juttu luistaisi vuosien jälkeenkin. Lapsuudenystäväni luona olin yötäkin oikein ja jaettiin ilot ja surut ja pelattiin Rummikubia. Sit mentiin baariin (joka peri törkeän korkean sisäänpääsymaksun narikan jälkeen >: ( ) ja tanssittiin lähes pilkkuun asti kivojen juvalaisten jutellessa meille. Yksi niistä näytti ihan Buffyn Angelilta! Tosin en edes tiedä heidän nimiään, että ei meidän keskustelu kovin syvällistä ollut :D Seuraavana aamuna tein kirpparilta löytöjä: Kieliopin opettamiseen tarkoitettuja nerokkaita pelejä 50-luvulta (6 e / 4 kpl!!!!!) ja vanha matkalaukku (50 snt).

Elokuussa minä ja poikaystäväni teimme road trip -reissun pohjoiseen elokuussa! Se ei ole minulle eka kerta, sillä olen siellä päin lapsuudenystävänikin kanssa käynyt, mutta en niin pohjoisessa kuin nyt. Sieltä reissulta tarttui mukaan seuraavia ekoja kertoja:

1.       Pressusauna (<3! Isäkin sais rakentaa sellaisen pihalle! On mainio keksintö)

2.       Teltassa yöpyminen jossain muualla kuin kotipihalla. Rakastuttiin telttailuun ehkä molemmat aika kovasti, vaikka vastoinkäymisiäkin sattui: ekana yönä satoi todella rankasti, ja rippilahjaksi saamani teltta (milloin sekin on ehtinyt kahdeksan vuoden ikään????) vähän vuosi. Onneksi lähinnä eteisestä. Lisäksi suurempiä kastumisongelmia meinasi tuottaa se, että telttapolo meinasi lentää purkuvaiheessa isoon jokeen, kun tuuli tarttui siihen sillä välin kun me taittelimme päällyskangasta. Oli aika kamalaa, vaikka jälkikäteen nauratti. Onneksi J pelasti sen. Mitä tästä opimme: älä irrota kaikkia rautoja kerralla. Telttakylät sen sijaan olivat ihania ja aika halpoja ja kylläpä minua nukuttikin makeasti! Toisen yön värjöttelyn jälkeen opin myös pukeutumaan oikein.

3.       Asuntoautossa yöpyminen

4.       Virvelöinti (haluisin sanoo virveltäminen o.O) (en muista, oonko joskus pienenä saanu kerran tai pari heittää) ja siten kalan saaminen! Yhdestä koskesta sain ison ahvenen, toisesta harjuksen. Jostain melkein sain mato-ongella taimenen. Päästin kaikki vapaaksi, kun ei ollu ruoka-aika.

5.       Kirkasvetisessä järvessä uiminen. Lapin Riviera ^_^

6.       Saanan valloittaminen. Epätoivo meinasi jo iskeä, kun jokaisen huipun jälkeen tuli vain uusi huippu, vaikka olin jo varma, että olisimme perillä pian. Näkymät kyllä korvasivat tuskan!

7.       Norja, joka vei mun sydämeni. Näin ekaa kertaa vuoret (bucket-listaan sain raksin!) ja siis en voi käsittää, kuinka täydellisen upeita Norjan maisemat minusta oli. Olin suu ammollaan ja haukoin henkeä varmaan koko matkan. Ajeltiin kiemurtelevia teitä pitkin läpi pienien kalastajakylien ja Narvikissa vietettiin enemmän aikaa. Luulin uivani Jäämeressä, mut se olikin mokoma Norjanmeri tms. Kallista Norjassa kyllä oli, ja ruoka tuotti ongelmia: nuotiopaikkoja oli todella vaikea löytää, ulkona syöminen maksoi mansikoita (sanonta) ja eineksiä ei kaupoissa ollut. Vaihtoehtona oli lähinnä syömättä jättäminen :’D

8.       Ruotsin eräs kansallispuisto.

9.       …eääm, nyt en muista muita ekoja kertoja sieltä reissulta :D

No mutta sinne siis hujahti viikko. Elokuussa päiviä meni myös siihen, että meikä aktivoitui ainejärjestössä viimeisenä kokonaisena vuotenaan, ja ryhtyi tuutoriksi. Tuutorileirillä meni pari päivää, ja sielläkin sai vähän nähdä nälkää, mutta oli aika kivaa kuitenkin. Vähä saatiin leikkiä ja pääsin sirkustakin pelaamaan. Savonlinnalaisiin mukaviin tyyppeihinkin tutustuin ja jonkin verran Joensuunkin tuutoreihin. Hmm. Aika jännä muuten tuo meikä persoonapronominina. Se tarkoittaa minää, mutta taivuttaa verbejä samalla tavalla kuin hän. Meikä aktivoitui, ei meikä aktivoituin. Jännän äärellä ollaan…

Viime kuun vikana viikonloppuna emännöin ekaa kertaa elämässäni bileitä. Kolminkertaiset synttärit meni mukavasti. Kukaan 23 vieraasta ei sammunut, hajottanut paikkoja tai oksentanut. Yöllä pelattiin lautapelejä ja meillä kaikilla oli niin mukavaa (Putte Possun nimipäivät). Toteutin viimein suunnitelmani ja virittelin seinälle kankaan, johon sai piirtää. Se tuo eloa olkkariin.

Nyt syyskuussa sitten alkoi varsinainen tuutorointi, ja se kyllä tuntuu. Eihän niihin kaikkiin bileisiin ole pakko mennä, mutta… olin kolmesti tällä viikolla baarissa. Tosin tuutorina olen käytännössä töissä, joten olen ollut 2/3 kertaa selvin päin. Lukuvuoden ekoissa bileissä join itselleni hiprakan, niin oli kiva tanssia ja laulaa karaokea isolla porukalla. Toissapäivänä puolestaan tanssittiin lähes tyhjällä tanssilattialla ihan kaveriporukalla keskenämme ilman rohkaisuryyppyjä. Se oli minusta suomalaisilta todella hyvä saavutus. ETENKIN, kun kyseessä ei ollut lempibailupaikkani, vaan paikka, jossa soi mulle tuntematon musiikki. Oltiin siellä vain siksi, että aiemmin illalla siellä oli ollut stand up, joka oli muuten loistava! Nauroin ääneen paljon ja ekaa kertaa elämässäni jouduin myös koomikon puheen kohteeksi – olin tosin liian hidas sitä tajutakseni, ja häpesin itseäni suuresti (oon muuten liikaa tehny niitä haastatteluja, koska oon useamman päivän ajan kuullut aina erään ääninäytemummon äänen, kun olen sanonut tai kirjoittanut häpeästä jotain…). Pelottavaa keikassa oli se, että juontajakoomikko läpällä heitti, että olemme äidinkielen opiskelijoita :’D Oonko jotenkin liian stereotyyppisen näköinen??? Kyseinen ilta loppui kummallisesti, sillä toin kotiin puolituntemattoman miehen, kun J ei ollut kotona. Kyseessä oli meidän uusi fuksimme, joka on todella stereotyyppinen homo, ja juuri siksi hirveän symppis kaveri. Katsottiin (huono) kauhuleffa keskellä yötä ja hän kävi vieraspatjalle nukkumaan ja nukkui ja nukkui tyyliin yhteen asti :’D Tein oikein aamupuuronkin (”aamu”) hänelle. Tilanne oli kieltämättä outo, mutta olin tyytyväinen, kun sain niin leffa-, juttelu- kuin peliseuraakin. Onneksi hän on homo, sillä silloin ei tuu ees yhtään huono omatunto siitä, että ihailen hänen silmiensä väriä.

Tuutoroinnin lisäksi olen tänä syksynä myös opettajan roolissa: vaikka norssisijaisuuksia ei minulle heru, saan kunnian pitää kansalaisopistolla minikurssin. Eka tunti on jo huomenna! Olen sekä jännittynyt että innoissani. Tää on just hyvä, kun kurssi on oppilaille ilmainen, ja sitä on vain kaksi viikkoa (yht. neljänä päivänä), joten selviän siitä takuulla, vaikka kusisin kaiken. Sitä paitsi olen tällä hetkellä aika itsevarma. Lisäksi saan hommasta RAHAA. Voin kertoa, että sitä olen kaivannutkin. En kuitenkaan ole vain opettajana kansalaisopistossa, vaan myös oppilaana: Kaverini yllytti mut seurakseen maalauskurssille (niin hauska ja random idea, etten voinut kieltäytyä :’D) ja lisäksi olen ompelukurssilla.

Näiden juttujen lisäksi haaveilen suuria, ja en ole vielä rauhoittumassa: lähetin tänään motivaatiokirjeen, jolla yritän päästä viikon mittaiselle kurssille VENÄJÄLLE, ja suunnittelen parin kaverini kanssa matkaa BARCELONAAN. Tuutorointiakin riittää vielä, kun tiedossa on fuksiaiset ja kaikenlaisia pihaleikki-iltoja ja hengailua ja tapaamisia… Liikuntaakin pitäisi harrastaa. Ja nähdä ihan omiakin kavereita. Myös psykahaaveeni on toteutumassa, ja menen tiistaina ensimmäiselle perusopintojen luennolle. Vajaan parin viikon päästä pääsen lapsenvahdiksi ihanalle kummitytölleni ja sitten juhlistamaan ison kummipoikani synttäreitä. Toivottavasti en pala loppuun tän kaiken (kivan) kiireen keskellä. Toivon vain, että pahimpien tuutoriviikkojen jälkeen on aikaa istua kirjastossa gradunkin kanssa…

No mutta nyt unille. Pus pus kaikille <3

(Enkä ota vastuuta, kun jotain varmasti unohtu, enkä lue tätä myöskään ite enää läpi.)

Pääsiäisoloja

Sanoitin ihan itse laulun. Sävel on teille tuttu lastenlaulusta (Pieni nokipoika). Nauttikaas ja laulakaas tämän huipputeoksen mukana:

Pieni kuumeenpoika vaan
ei minnekään katoa.
Yhä ylös yrittää,
kolmeenkasiin kiivetä.
Ympärilleen katselee,
kaikki muutkin arvelee
sieltä voivan tartuttaa,
siks huutaa:
"Hip hurraa!"

Jep. Kyllä vain. Olen kipeä. Juuri sopivasti lomalla. Onneksi kuitenkin mös pikkaisen sillee, että olin kipeä myös pari päivää ennen lomaa, että varmasti jäi paljon kivoja rästipuuhia talteen. Wihii!

Mun pitäis olla just nyt kotonakotona. Tahtoisin olla maalaamassa tyhjennettyjä kananmusia vesiväreillä veljenpoikien kanssa. Oikeesti, oon koko päivän palanu halusta tehhä niin. Mutta eiei, kuume ei päästä mua kotiin. Lääkkeiden vaikutuksen alaisena olo on ok, mutta ilman lääkkeitä kaikkeen kaulasta ylöspäin sattuu ja kuume kohoaa.

Onneks J pelastajani toi mulle kaupasta samoja herkkuja, mitä äitikin sairastaville tarjoaa: banaaneja, mustikkakeittoa, ruisleipää ja jäätelöä <3 Lisäksi hän toi mulle kontaktimuovia, niin pieni askartelu-A pääsee touhukkaasti touhuamaan aina kun tuntee olonsa tarpeeksi terveeksi. Mulla on älyttömän hyödyllinen inspiraatio nyt: kaiken maailman pelejä äikän tunneille. Tosin ideointivaihe on siinä suunnattoman vaikea, mutta jospas tää tästä.

Kympin ope

... ja kutosen opiskelija. Sain tänään oppilaspalautteesta ekan kympin (ja yli puolet palautteesta oli yli ysin, eikä joukossa ollu yhtään seiskalla alkavaa, oon tyytyväinen, sillä minä olen kehittynyt ehkä), ja vieläpä sijaistunnin jälkeen ^_^ Ja kuulinpa minäkin kommentin "hei, otetaan tätä vielä toinen kierros!" Sitä paitsi tunti ehkä opettikin jotain, sillä jokaisella tehtävällä oli jokin tarkoitus. Paitsi että vähän tuli lopussa kiire, ja yks kiva ja opettavainen tehtävä jäi vähille ja palautteenannollekin jäi minimaalisen vähän aikaa, mut anyway.

Opiskelu on samaan aikaan sit vähä kärsiny, kun en osaa keskittyä kuin yhteen asiaan. Gradu ja praktikum ovat jääneet vähälle huomiolle, vaikka jälkimmäisen palautuspäivä oli eilen. Duh. No, ehkä tänään tsemppaan jossain kummallisessa välissä pakkailun (huomenna Tampereelle ekaa kertaa vähän opiskelurientoihin!) ohessa.

Jaah. Toisaalta sen kirjoitusvälin pitäisi olla varmaan nyt. Joo. Ehkä se on nyt. Gnyh.

Varatun naisen biletyspolitiikka

Upsis (mulle tuli tosi elävänä mieleen veljeni vanha enkun kirja, jota selasin ennen kolmosluokkaa tai kolmosluokalla! Siinä pieni poika laski liukumäkeä ja sanoi ”OOPS!” tms. Ihan näin tuli mieleen tuosta :D). Tiiän, että kirjoitukset ovat vähän vähille jääneet, mutta kiitos moitteidenne, aion nyt ryhdistäytyä käskystä. Ajatelkaa muuten, että abiparat ovat minunkin puolesta viime aikoina kirjoittaneet vähän vaikka mitä.

Yritin miettiä, mistä voisin kirjoittaa, mutta en meinannut keksiä. Sain kuitenkin ystävällisiltä sieluilta vaihtoehtoja, ja päädyin aiheeseen varatun naisen biletyspolitiikka, kuten otsikosta huomaatte.

Varattuna bilettäminen ei ole ihan helppoa. Bileisiin pitäisi mennä kavereiden kanssa, ettei hylkäisi ketään poikaystävän takia, mutta toisaalta taas pitäisi mennä poikakaverin kaa. Toisaalta tanssiessa pitää olla hauskaa, ja se on yleensä silloin hauskaa, kun tanssii niin iloisesti, että miehetkin lähestyvät, mutta toisaalta heille ei saa antaa mitään toivoa, eikä etenkään satuttaa kotona olevaa puoliskoa. Selvyyden vuoksi olenkin vetänyt seuraavat rajat:

1. Juttelu on ok. Kuiskailu ei. Olisi todella suotavaa, että lähestyjät tietäisivät, että tyttö on varattu. Sen jälkeen tytön ei mielestäni tarvitse kokea vastuuta siitä, että mies pettyy, vaikka ei upeista (tai vähemmän upeista) tanssiesityksistä huolimatta pääsekään iholle. 
2. Tanssia saa, kunhan pääasiassa miehet tanssivat ympärillä, emmekä me heidän kanssaan. Passiivisen ja aktiivisen roolin välillä on iso ero. 
3. Kaikki läheinen tanssiminen ja kaikki koskettaminen on kiellettyä. Mut tuttuja saa halata (tää on mun heikkous ehkä. Riemastun aina suunnattomasti nähdessäni jonkun tutun, ja sitten halaan hirveän iloisesti). 
4. Ilmoita poikaystävällesi, jos sinulla menee myöhään. Muuten hän huolestuu samalla tavalla kuin sinä huolestut, jos hän ei ole tullut juhlista kotiin vielä silloinkaan, kun heräät yöllä.

      Varatun naisen biletyspolitiikkaan kuuluvat myös seuraavat kohdat, jotka ovat onneksi hyvin harvinaisia:

       5. Jos nyt kuitenkin satut tyrimään, niin elät aivan karmeassa morkkiksessa niin kauan, että anomasi anteeksianto on saatu. Pahimmassa tapauksessa morkkis jatkuu senkin jälkeen.

       6. Aina et pääsekään bileisiin, joihin olet suunnitellut meneväsi. On tärkeämpää kiikuttaa huonovointinen poikaystävä elossa kotiin.

Joskus minusta tuntuu samalta kuin J:stä: Olisi ehkä parempi osallistua vain etkoille. Yleensä ne ovat NIIN paljon hauskemmat kuin itse bileet (thänks L ihanasta vaatekaapinselkkausillasta :DDDD) ja paljon halvemmatkin. Silti me molemmat ostamme joka kerran uskollisesti liput esim. haalaribileisiiin, vaikka EN OLE KERTAAKAAN TÄNÄ LUKUVUONNA NIISSÄ KÄYNYT :O Mutta kyllä minä silti aina välillä tanssia kaipaan, niin sitten pitää mennä. Nyt ei tosin mennä yhtään mihinkään, kun harkka hönkii niskaan aikamoisella kuumuudella. Onneksi eilen oli oppitunti, joka meni oikeasti tosi hyvin ainakin omasta mielestäni ^_^ Toivottavasti samanlaiset onnistumiset jatkuvat ensi viikolla.

Mutta palataksemme vielä biletyspolitiikkaan ja miehiin. Pelkkä bileissä käymättömyys ei aina riitä. Viikonloppuna olin seurailemassa MM-tason urheilua ystäväni, hänen ystävänsä, ystäväni ystävän poikaystävän ja kyseisen poikaystävän kaveriporukan (olipa tosi vaikea ilmaista! onneksi lopulta onnistuin noin mainiosti…) kanssa. Juttelin siellä sitten mukavia erään pojan kanssa ihan noin vilpittömästi, että tosi mukava jutella tuntemattomille ja sillee. Totesin myös, että hän olisi täydellinen graduinformantti paikkakuntansa puolesta. Hän lisäsi mut Face-kaveriksi ja jutteli ja minä juttelin takaisin, koska minusta oli a) kiva jutella hänelle (juteltiin siis ihan normisettiä) ja pitihän informanttiin hyvät välit pitää :D b) oletin hänen tietävän, että olen parisuhteessa, kun tuollainen asia kai Facesta ekana kyylätään, ja siten oletin, että hän on tyyppiä ”tiedän, että olet varattu, mutta en välitä” (katso biletyssäännöt, kohta 1 :D) tai muuten vain kiva. c) en osaa olla kivalle ihmiselle töykeä ja epäkohtelias, vaikka alkaisin epäillä, että hän vikittelee mua.

Noh, aloin kuitenkin epäillä parin päivän jälkeen, että onkohan sittenkin mahdollista, että hän ei oikeasti tiedä, että olen parisuhteessa. Ja niinhän se oli. Rukkaparka järkyttyi, kun sanoin asiasta, ja mun sydämeni mureni säälistä, kun tajusin, että se rukka oli oikeasti ihastunu muhun hetkessä. Ja voi niitä suloisia lauseita mitä se sitten suolsi (siis sen jälkeen, kun olin sanonut, että kai se on tietoinen siitä, että oon parisuhteessa): Hän sanoi vieläkin olevansa hämmentynyt siitä, miten olin tullut sunnuntaina ihan erilailla ihon alle, miten jotkut saattavat pitää häntä pelimiehenä, mutta että muu unohtuu kun ”tollasta tapaa”, minunlaisiani ei tuu oikeestaan koskaan vastaan ja että hänkin on vaativa tapaus, mutta minua ei tarvinnut nähdä kuin pari tuntia, ja hän ei sitten muusta puhunutkaan, jne. Ymmärrättekö, miksi mulle tuli tilanteesta ihan karmea olo? Syyttelin itseäni kovin sanoin siitä, että pitäisi olla etäisempi tai jotenkin opetella tuomaan ilmi parisuhteessa olo ja olla katsomatta ihmisiä silmiin.

Ehkä tyyppi sai kuitenkin hyvän elämän oppitunnin. Hän oli varsin ulkonäkökeskeinen (lyttäsi Tinderin naisia järjestyksessä milloin mistäkin syystä, ja kaverini kaveri oli siis jotain sanonu, että ihme, että mies oli ihastunu nimenomaan ihmiseen ulkokuoren takana niinkin kovasti, että pystyi hyväksymään sen faktan, että mulla on pienet rinnat :’’’’’’’’DDD repesin tälle ja samaan aikaan loukkaannuin hieman kaikkien pienirintaisten puolesta), mutta ehkä hän nyt oppi muiden asioiden merkityksen. Kisoissa oli niin ahdasta, että hän ei pystynytkään tsekkailemaan mua kauempaa. Hänen versionsa tarinasta oli seuraava: ”No ulkokuori on asia jota oon aina ennen tarkastellu ennen lähelle menoo mut sä olit koko ajan niin lähellä etten sitä pystyny tekee ni rupesin sit tutustuu. Ja se olikii sit menoa noinkii päin :D Oli hämmentävää huomata ekana miten kaunis on sisältä.”

Kaunis sisältä ^_^ that’s me ^_^ toivottavasti hän nyt tajuaa, että kannattaa tutustua myös niihin naisiin, jotka hän jonkin pienen ulkonäöllisen syyn takia muuten jättäisi huomiotta.

Mitäs muuta mun elämään… lähinnä harkkaa, gradua, praktikumia (jota mun muuten piti oikeasti kirjoittaa koko tää aamu, eikä tätä postausta) ja Twin Peaksia <3 Että se on pelottava ohjelma joskus, ja ollaan siihen J:n kanssa ihan koukussa! :D Kiire on ollut hirmuinen, ja en oo ees kotona ehtiny käydä viikkokausiin. Melkein on äitiä ikävä. Puhuin sen kaa eilen puhelimessa yli 40 minuuttia, mikä on varmaan meidän ennätys :o

L muuten. Kun luet tän, niin tuu taas joskus kattoo Buffya ja pelailee ja juoruilee! :)