Onks pakko tykätä, jos ei tykkää?

(Neiti E, tää on omistettu sulle, vaikka et olekaan syyllistynyt muuhun syntiin kuin ainaiseen vauvakuumeeseen. Saat kommentoida mun olevan idiootti. En julkaisis tätä, jos et käskis. Julkaisen tän vain sun ilokses, koska tiedän itekin, että tämä on harvinaisen typerä teksti :D)

ARGH, MIKÄ TEITÄ VAIVAA, NAISET???

Miksi menette kihloihin ennen aikojanne? Tai naimisiin?? (Sinänsä kyllä arvostan sitä, että jos mennään kihloihin, niin sitten mennään myös naimisiin... mutta kun nuo uutiset tulevat aina niin puun takaa, että minä raukka järkytyn) Miksi haluatte lapsia kun olette hädin tuskin täyttäneen kaksikymmentä? Miksi järkytätte viattomia fb-kavereitanne ultraäänikuvilla (tai mitä ne ikinä onkaan)? Ehdotan, että alle 25-vuotiaat tuttuni eivät saa julkaista kihlajais-, hää-, vauvamaha- tai ultraäänikuvia tai -tilapäivityksiä Facebookissa.

Vaikka eipä kai minulla ole varaa kysyä, että mikä teitä vaivaa. Ei varsinkaan, kun tiedän, että saattepahan ainakin vapaan vanhuuden ja onpahan vielä nuoruuden voimaa kasvattaa jälkeläisiä ja sukupolvien kuiluakaan ei synny...

Mutta voin kertoa, että en kyllä tykkää ultraäänikuvistanne, koska en tykkää. Onnea voin toivottaa, kun putkautatte limaisen, kovaäänisen ja ruman (kyllä. Ruman. Ja kaikki vauvat näyttää vielä IHAN samalla tavalla rumilta ja samanlaisilta. Teidän Iida-Nooraatio ei ole yhtään sen kauniinpi kuin naapurin Veikka-Einaritius. Korkeintaan minun sukulaislapseni ovat olleet somia, ja jokunen möykky, johon olen kaupoissa törmännyt. Tuitui, taaperot hetkellisesti on ihania <3 on se jännä, että omista sukulaisista tykkää enemmän...) pahaan maailmaan. Onnea te tarvitsettekin.

Kiitos ja anteeksi.

T: Kypsymätön penska, renttuihin retkahtava Angsti-A, jonka silmät jäävät tällä menolla ikuisiksi ajoiksi ymmyrkäisiksi, sen verran pahasti nuo uutisenne minua aina järkyttävät.

(Toivottavasti karma ei kosta niin, että en koskaan saa lapsia... koska kai minuunkin joskus vauvakuume iskee.)

P.S. KOULUSTRESSI ON TAAS AIVAN KAMALA.

Gossip girl

Minä ja Hissalainen ollaan yhessä. Kuulemma. Yhtä aikaa huvituin ja järkytyin syvästi, kun kuulin, että minusta ollaan melkein juoruttu. Ei minusta olla koskaan juoruttu! Ei ainakaan sillee, että se olisi kantautunut omiin korviini saakka... Eikä tämäkään nyt varsinaisesti ole juoru, mutta anyway, jotain sen suuntaista.

"X: Juoru leviää hissalaisten keskuudessa... 
Minä: MIKÄ JUORU

X: ”A ja *hissalainen* ovat yhdessä"

Minä: EIIIIIIIIIII

EIEIEIEIEIEIEIEIEIEI

EIIIIIIIIIIIIIII

O.O

kuulisit kuinka vaikeasti hengitän!!!1

onko kiva *hissalaisenkin* osalta....

onpa*

ja mun sydän alko lyyä hirveesti tästä järkytyksestä, vaikka naurankin.. järkyttyneenä :D

MITÄ KUULIT JA MISTÄ TARKALLEEN OTTAEN

nyt vähän raivoon täällä itekseni

X: :D

S:ltä et se oli vissiin T:ltä kuullu

Minä: mitä h*l-vet-ti-ä

sanoitko S:lle totuuden?

argh. ne on varmaan *hissalaisen kämppis* ja hipsteri-* puhuneet

X: Sillon ku ne oli haalarinsa hakenut

Minä: koska ne on nähneet mut *hissalaisen* luona

EN HALUA TUOMMOSTA MAINETTA HISSALAISTEN KESKUUDESSA

X: Sanoin et ette enää tapaile...

Minä: juu, kiitos kun oikasit juorua :)

X: Voi olla

Se oli vissiin sanonu sen ku paikalla oli T, S ja joku M...

Minä: ai niin T oli sanonu sen? vai kuka?

X: Ja just noilla sanoilla... Kun olivat pohtineet ketä kutsua joihinkin bileisiin nii olivat ajatelleet meitä (oi :D)

T kai

Minä: ja miks niitä kiinnostaaaaaaa, ei pitäs kiinnostaa, tai sisi toki niitä *hissalaisen* tilanne kiinnostaa

oij!!!

mutta minä ilmeisesti menetin sitä myöten kutsun -.-

X: Ku se on kuulemma *hissalaisen kämppiksen* ja *hissalaisen* kaveri

Minä: koska ei ne kai mua sinne kutsu, ettei *hissalaisella* oo ikävä olo

joo, kai se siellä aina käy joskus

X: Nii en tiiä.. Ne on vissiin jotkut ihan *baarissa* olevat bileet...

Minä: okeeeei :o

X: Mut siis sekavia viestejä: T oli sanonu ku M ja S oli paikalla. :D

Minä: typerä T! typerä, typerä, typerä!

mutta jännää

musta ei oo koskaan juoruttu sillee mitään, että minä olisin kuullu

--

X, miten ih-mees-sä me ollaan ajauduttu tällaseen tilanteeseen

minä pääsin uiskentelemaan hissalaisten keskuuteen, ja saman tien jouduin jouduin poistumaan sieltä ---

X: NIIMPÄ

Minä: niiNpä, n, eikö niin? ei m? :DD

järkytyksenkin keskellä voin pohtia tällasiä :'D

anteeks jos voohotan tuosta sitten sulle huomenna --

X: Juu :D mietin asiaa ku kirjoitin sen ja aattelin et ihan sama. Kirjoitan sen niinku se lausutaan :D

Minä: :D

anteeks kun nussin pilkkua :D

(yhyhyhyyy, ja menetin tuota kautta kaikki mahikseni hissalaisiin, nouuu :’()

X: Voisinki nyt käydä nukkumaan ku en jaksa enempää puhelimella chatata

Joo siitä vaan :D ja mennään vaan.

Vaan vaan äää

Minä: okei, kysyn jo nyt, että saanko kopsata tän keskustelun (kadottaen nimet) blogiini, jos jaksan? :D

X: Etkä menettänyt :) lavatanssit ;)

Minä: NO EI SIELLÄ KUKAAN MUA TANSSITA, kun oon "hissalaisen*" :D

X: Siitä vaan :)

Minä: se on lojaaliutta kaveria kohtaan

X: Plaah. En usko. Sitä paitsi siihen on vielä aikaa. Kaikki ehtii unohtuu :D

Minä: hope so

mut yhyy! oisin halunnu kutsun bileisiin! : ((

X: Siis käsitin et ei ne mitään vieraslistaa vielä tehny. Pohdiskelivat vain...

Minä: juu

no

sittenpähän näkee"

Semmottis.

Oletko lintu, upea joutsen vai siipirikko?

Rattoisaa ja railakasta perjantai-iltaa kaikille! [kyllä, kirjoitan näitä aina hitaasti pätkissä. Suurin osa tästä on kirjoitettu perjantaina.]

Minä vietän koti-iltaaa (tai siis kämppäiltaa) ja tylsistyn. Mutta ehkä välillä hyvä näin, viime viikolla olin menossa sellaisella tahdilla, että tajusin toissapäivänä, etten ole katsonut seitsemää viimeisintä Salkkari-jaksoa ja ylipäätään telkkarin antennijohto oli yli viikon poissa seinästä :O Jos haluatte pienen katsauksen kalenteriini, niin tässäpä se:

Maanantai 11. päivä. 12-15 lempikurssiani, ah! Illalla kävin katsomassa Vuonna 85:n Hissalaisen kanssa.

Tiistai 12.02. Laskiaistiistai ja liikuntailtapäivä (eli iltapvän kurssit oli peruttu), eli vietin pari riemukasta tuntia kavereiden kanssa pulkkamäessä (wiihii, tällä kertaa ei loppunut edes kunto ja välineetkin oli paremmat kuin viime vuonna: meillä oli ihan oikeat pulkat jätesäkkien sijaan (vaikka viime vuonna nekin toimi TOSI hyvin!) :')) ja sen jälkeen kahvilassa syömässä laskiaispullia - jotka tosin olivat eiliseltä päivältä ja alennuksessa ja keskeltä niin jäässä, ettei niitä saanut syötyä kokonaan...

Keskiviikkona oli pitkä koulupäivä (10-12, 12-14, 15-18), jonka vietin lähinnä stressaillen suurta päätöstäni: Olin päättänyt sanoa Hissalaiselle, ettei meidän pitäisi enää tapailla treffimielessä. Istuinpa jopa iltapäivän 15-18 luonnolla reilun tunnin, vaikka yksikään kaveri ei ollut vaivautunut sinne tulemaan. Sitten keräsin rohkeuttani, ilmoitin herralle tulevani käymään ja olin juuri hänen talonsa alaovella, kun tajusin kadottaneeni liikuntakamppeeni (ärärärä, vähänkö tuo oli sellainen päivä, että olisi pitänyt jäädä nukkumaan...) ja jouduin paniikissa kipittämään takaisin yliopistolle. Sitten uusi yritys. Vaikka mieleni teki paeta, sain lopulta puristettua sanat suustani. Herra otti sen paljon paremmin kuin pahimmissa skenaarioissani. Olihan hän tiennyt, että ajoitus oli surkea, mutta ei hän iloinen ollut. Sitten menin itsepuolustukseen (jossa lusmuilin) ja improon ystäväni kanssa.

Torstaina skippasin aamukasin luennon, klo 12-14 kärvistelin metodologiassa ja iltapäivällä oli vuorossa haalarinkastajaiset ja niiden jatkot (jatkot oli tylsät -.-).

Perjantaina aamuluento 9-12, klo 13 kävin valittamassa kaikkia pikkuvaivojani YTHS:llä (yskää, huoltani selästä, varpaan telomista, proppuja... ja missään ei ollut mitään huolestumisen aihetta, mutta mukava täti kysyi, haluaisinko käydä uudella fysioterapeutilla, ja mielenrauhan saamiseksi suostuin) ja klo 17 menin pelaamaan sulkapalloa kaverini kanssa. Se oli muutes kivvaa! Pitäs ottaa tavaks. Illaksi päädyin eksäni luo

(minä: (ja sanoin muuten *hissalaiselle*, että minusta meidän ei kannata enää tapailla treffimielessä. eli jos on ikävä, niin saat sanoo sen minun puolesta :D)

ex: okei, mulla on ikävä. piste. :D

minä: :D

ex: ellet oo illaks sopinu muuta niin tule katsomaan jotain elokuvaa luokseni? :)

minä: pittää kahtoo. en oo sopinu mittään, mutta mulla on ollut tosi tosi touhukas viikko (mut onneks sentään iloisten asioiden parissa). just mietin, että pitäsköhän olla sanomatta *hissalainen*-asiaa, koska saat kuitenkin mut ylipuhuttua sinne, vaikka haluisin ehkä vaan loikoo kämpällä koomasena :D

ex: no täällä on lämpimämpi loikoa ja koomata :)

tai mitä jos tulisin sun luona käymää? :)
minä: :D onneks pittää ihan just lähtee sinne keskustaa kohti, niin et ehi puhua mua ihan täysin ympäri. vaikka oli miten oli, villinä veikkauksena arvaisin, että nähhään kuitenkin tänä iltana....

minä vaikka soittelen, kun lähetään sulkapallosta?
ex: se on hyvä veikkaus :D joo, soita sitten tai toki voit soittaa pelatessasikin, jos oot selkeesti parempi :D)

Exäni oli soma ja oli ostanu mulle ruokaa, jotain palautusjuomaa (koska olin urheilemassa. Ja koska se oli ollu -30%), Fishermans Friendsejä (koska mulla oli yskä), jäätelöö... ja illan aikana se haki meille vielä sipsejä. Namskis. Oli siis mukava ilta, ja noustessani viimeiseen bussiin, lempibussikuskini virnuili minulle: "Nonnihihihiiiin, sitä ollaan yhtä hymyä". Hän oli ilmeisesti huomannu, etten oo viiteen viikkoon siellä suunnalla käyny (koska niinä parina kertana kun kävin, se ei ollu vuorossa) :'DD Mutta ei. Emme ole palaamassa yhteen. Ja näin tilanne on oikeastaan todella hyvä.

Viikonloppuna en tehnyt oikein mitään (lauantaina taisin käydä exäni luona pyörähtämässä). Logiikan ja kielen tehtäviä tein myös. Sunnuntaina en tehnyt yhtään mitään.

Maanantai 18.02. Taas lempiluentoani. Kalenterissa ei muita merkintöjä.

Tiistai. Fysioterapeutti 09:10 (KYLLÄ. Heräsin aikaseen ihan vaan tuon takia, vaikka luennot ois alkaneet vasta klo 12). Aulassa juttelin yhdelle ainejärjestömme fuksille, oli mukavaa, kun ei tarvinnut yksin siellä istuksia. Fysioterapeutti oli aivan älyttömän mukava mies, joka totesi, ettei ole mitään hirveän huolestuttavaa. Mulla on suht hyvä perusryhti, jopa parempi kuin monilla ikäisilläni (ei varmaan tarkkailukaan mun istumisryhtiä... :D). Oikee jalka on pronatoiva, ja siitä pitäs kehittää lihaksia. Alaselässä lievää skolioosia ja se on painunut vähän alas, (koska?) nivelet ovat todella liikkuvat. Siinä on hyviäkin puolia, mutta pieniä syviä lihaksia pitäisi kehittää, että tulis "sisäinen korsetti" tukemaan niitä, että eivät liiaksi liiku paikaltaan. Tomerasti sitten marssin kaupunkiin tekemään hintavertailuja ja ostin Anttilasta jumppapallon JA -maton! Pumppasinpa yksi aamu sen pallon vielä täyteenkin... Ainoa ongelma on se, että se on niin iso, että vie 1/4 huoneestani (ois ehkä sittenkin pitäny ostaa se pienempi, mut soitin siskolle ja yhdessä päättelimme, että kun samalla rahalla saa isommankin, niin kyllähän se pitää ostaa :D ja niitä oli vähemmän, niin aattelin, että ehkä ne on menny paremmin kaupaks... ja että ei se 10 cm oo kokoero eikä mikään :D), ja haisee niin voimakkaasti kumille, että haju tarttui vaatteisiinikin :D

Iltapäivällä oli ÄMOa ja illalla ompelin kaverin luona haalarimerkkejä. Sekin on mukavaa puuhaa! Ostin siis päivällä kolme uutta haalarimerkkiä; Sanajärjestyksenvalvojan, Päissämme selvää suomea (sopii mulle vielä aika hyvin, koska iloisessa hiprakassa artikuloin sanat huomattavasti selkeämmin kuin normaalisti) ja Telaketjufennistin. Todistetusti minun ompelutyylini on hyvä ja paras (kröhöm, mutta saanhan nyt vähän olla ylpeä, kun näin melkein todettiin :D).

Keskiviikko. Pitkä päivä. Illalla itsepuolustusta. Varvas oli jälleen kunnossa, joten lihakset jopa kipeytyivät parin seuraavan päivän ajaksi.

Torstai. TÄMÄ ON IHME. TEIN VERKKOTENTIN VIIKON ENNEN DEADLINEA. Saa kehua ja olla ylpeä.

Perjantai. Nukuin puolitoista tuntia pommiin. Hyvä minä.

Yleensä viikkoni eivät ole näin täysiä (ja nytkin täältä saattaa puuttua kaikki extemporevierailut jonnekin, koska en ole niitä kaikkia kalenteriini merkinnyt), joten olen hämmentynyt.

Viikolla olen myös viihdyttänyt itseäni mm. kuuntelemalla Säkkijärven polkkaa, käymällä sanontakeskusteluita (pitää muistaa ja tunkea mahdollisimman paljon sanontoja keskusteluihin, se on mukavata!) ja pohtimalla sanoja, jotka sanon aina väärin:

nostalgia - nostalogia

terassi - teranassi

smaragdi - smagardi

mango - manGo (vai miten minä sen väärin muka lausunkaan, neiti E, muistatko? :D)

Otsikko tietenkin Herra Ylppö & Ihmiset - Tyttö epäkunnossa -biisistä. Tais olla sillon perjantaina, kun tätä aloin kirjottaa, niin vähä apeempi hetki menossa? Mut niinhän se ehkä on, että meissä kaikissa on molemmat puolet.

ATT:n uutisia

A-parka sairastaa. ATT:n (A:n tietotoimiston) ylväs ja diktaattorimainen johtajatar sairastaa. Mulla on ehkä elämäni pahin yskä. Yleensä en lähde kesken luennon MINNEKÄÄN, ellei aikeissani ole lähteä kokonaan pois. ÄMOlla tunsin kuitenkin tukehtuvani, enkä halunnut yskiä siellä kuollakseni, joten siinä vaiheessa kun silmistäni alkoi tippua suuria pisaroita, nousin ylös ja lähdin vessaan köhimään ties miten pitkäksi aikaa. Lisäksi en edelleenkään hallitse itsepuolustusta. Teloin ihan omaoppisesti ja ilman vastustajaa siellä varpaani sellaiseen punamustaan kuntoon (tosin niin, etten edes ajatellut sen olevan kovin paha, ja olin siellä ihan loppuun asti huutaen tuskasta vain silloin, kun varpaani tuli tallotuksi. Taistelin ohjaajiakin vastaan raivoisasti, hih), että en halunnut seuraavana päivänä edes kävellä. Mitä mainioin syy skipata luento (vai pari?)! Valitettavasti kyseinen päivä ei edes ollut ainut, jolloin skippasin kaikki luennot... (ja no, suluissa kerron vielä sen, että en yleensä koskaan telo itseäni mitenkään mustelmia pahemmin. Siksi minusta tuntui, että olin suurin piirtein rampautunut ja en tiennyt mitä tehdä. Otin ulkoa lunta kolmioleipälaatikkoon, koska en halunnut tuhlata herne-maissi-paprikoitani tähän tarkoitukseen. Myöhemmin kuulin Herra Hipsteri-*:ltä (Herra Hissalaisen kaveri), että en kai voi olla niin typerä, että en laittanu mitään kangasta siihen väliin suojaks (ja ystäväni neiti L, jos luet tän, niin tuon se sano kyllä just niin ärsyttävästi kuin vain se voi :'D) ja lisäs sitten, että eihän siinä muuten mitään, haavereita sattuu) Täten voisin uutisoida myös, että

Rappiolla on hyvä olla. Tosin rappiooni oli toisellakin kerralla melkein hyvä syy, joka tulee ilmi seuraavissa:

Haalaribileet aiheuttivat kamalan jonon keskustaan. Minä ja muutamat kaverini yritimme olla sinnikkäitä, jonotimme tunnin ja 45 minuuttia, kunnes kylmä, nälkä, vessahätä ja turhautuminen ajoivat meidät lopulta Poppiin (jossa oli tylsää). BTW, jonotus ei varmaan tehnyt kovin hyvää yskälleni, mutta sainpahan pitää haalareita!

Tutkimusten mukaan ranskalaiset maistuvat paljon paremmilta edellä mainitun kokemuksen jälkeen. Oli vain niin ihanaa syödä ranskalaisia lämpimässä kämpässä klo 01 yöllä (kyllä, tulimme aikaisin pois kaupungilta). Sen jälkeen kuitenkin juorusin ystäväni kanssa tunnin tai pari. Seuraavan aamun klo 8 luento tuli skipattua, vaikka ystäväni naapuri yrittikin meitä ystävällisesti herättää siihen aikaan remppaamalla kämppäänsä poran ja vasaran voimin. Onneksi löysin aamukoomaisena korvatulpat laukustani ja jatkoin uniani.

Eesti, Eesti, Eesti, kaipaan sinne perkeleesti. Seuraavan luennon skippasin, koska minut manipuloitiin (kröhöm) vaihtoinfoon. Minua aivopestiin muutenkin, koska harkitsen vakavasti vaihtoon lähtöä. Kohteena olisi riittävän tuttu ja riittävän turvallinen Viro, joka tarjoais pienen kulttuurieron, kaverin tuen, lähes ymmärrettävän kielen, lähes oman alan kursseja ja mukavan pienen välimatkan. Naurakaa vain, en minä minnekään Kanadaan uskaltais lähteä. Ja jos tuosta selviäisin hengissä ja jos into olisi vain kasvanut, niin sitten voisi hakea jonnekin kauemmaksi. Tosin en kyllä tiedä saanko mitenkään kerättyä tarpeeksi rohkeutta, koska jo nyt haluaisin muuttaa Juicen sanoitusta muotoon "Eesti, Eesti, Eesti, pelottaa niin ---". Kotoa rohkaisua on turha odottaa. Äiti kommentoi lyhyesti: "Ee vakkaata lähtee." Että silviissiin. (P.s. Torstain viimesen luennon skippaamiselle ei ollu edes mitään kunnon syytä, joskin hyvät perustelut: Se on 15-18. Se on tylsää. Yksi kaverini missasi viime luennon, ja toinen vain facebookkasi. Minä tein viimeksi lähes koko ajan ahkerasti muistiinpanoja. Täten olin jo ensimmäisen luennon jälkeen ollut väkisin ainakin melkein yhtä paljon henkisesti läsnä kuin he toiselle luennolle osallistumisen jälkeen.)

Sitten siirrytäänkin ahkerampiin uutisiin, ettette aivan saa harhaanjohtavaa käsitystä...

Pääsin kaikki tentit läpi. Sekä ruotsi että tvt on selätetty. Oh yeah.

Logiikka ja kieli on ihanin kurssi ikinä! <3 Tai ainakin yhtä ihana kuin murrekurssi ja nimistötiede. Sitä on kolme tuntia kerrallaan, ja yleensä keskittymiskykyni ei riitä niin pitkän luennon kuunteluun, mutta toisin on tuolla! Istun siellä kevyesti kolme tuntia ja luennon loputtuakin haluaisin melkein jäädä sinne. Puhumattakaan siitä, että tein kurssin totuustauluja ÄMOlla ja olisin halunnut jopa ÄMOn jatkuvan :O Lisäksi tein jo kotitehtävät ja puhuin vapaaehtoisesti ties miten kauan Facebookissakin siitä, miksi mutta-sana vastaa konnektiivia JA (tai niin ainakin käsitin ja yritin perustellakin sen). Murrekurssista puheen ollen

Pienimuotoisia murrehavaintoja on jälleen tehty.

-Kotopuolessa havainnoin edellisessä postauksessa pohdittua piha-sanaa. Savolaisilla on tietoisuus sanan molemmista merkityksistä. Ainakin naapurin mies virnuili kahvipöydässä, että heidän kissansa on pihakissa, eihän se nyt ulkona käy.

-Ketä-ihmisten kauhea kielenkäyttö ei rajoitu vain ketä-sanan räikeään väärinkäyttöön. Lukekaapa:"ehkä se sisäänpäin kääntyneisyys johtuu siitä, et ketään ei uskalla tulla meiän joukkoon. ja tuut rohkeesti mukaan vaan ei siä sua ketään syä". KETÄÄN merkityksessä KUKAAN! Lauseen loppu tuotti jo muutenkin ongelmia varsinkin niille, jotka olivat tottuneet siihen, että siä on sinä.

-Kotona supisin kissalle, että tule sylkkyyn. Aloin miettiä mahtaako "sylkky" olla murresana, vai vain jonkinlainen kaikkialla esiintyvä pehmeä muoto sanasta syli. Sitten päättelin, että sylitanssi olisi sylkkytanssi, ja siitä seurasi mielikuva sylTTytanssista ja naureskelin sille sitten ääneen, kun olin kävelemässä. Paikallinen kylähullu siis esittäytyy... Onneksi täällä syrjäkylillä ei liiku kuin variksia, jotka nauroivat kanssani... (tuo nyt ei kuulosta yhtään vähemmän skitsolta).

Operaatio hiiviskele hissalaisten heimoon (eli soluttautuminen) etenee.  Olen käynyt Herra Hissalaisen kämpällä, ja viimeksi pelasin Ristiseiskaa Hissalaisen, Hissalaisen kämppiksen ja Hipsteri-*:n kanssa (rakastan tuota lempinimee liikaa luopuakseni siitä edes täällä, vaikka sensuroinkin tähdellä hänen nimensä), jotka kaikki ovat hissalaisia. Minulla oli mukavaa, mutta en tiedä heistä... Eivät ainakaan hirveästi arvostaneet sekoitustani, jonka seurauksena sain aivan törkeän hyvän käden. "Minä tiedän ainakin yhden, joka ei sekoita enää kertaakaan tätä pakkaa...." :'D Mutta jos eivät musta pidä, niin ei oo mikään pakko olla mun kaa, niin. Mur.

Miesrintamalla vaikka mitä uutta. Tai siis se on ihan yhtä sekaisin kuin ennenkin. Ex kaipaa minua ("siks kysyin, koska mulla ei tänää tunnu olevan itsekuria millään tavalla, ja haluaisinki nähdä sut. --- itelläki on kyllä jotenki langat sekasin, yhtäältä haluaisin palata sun kans takasi yhteen, mutta toisaalta sitte taas en halua, ja kyllä mua harmittaa tosi paljon tää meidän ero") ja minä tietenkin meinaan sulaa, kun toinen sanoo, että "sen perjantain keskustelun aikana... Minä aattelin, että en ois missään muussa paikassa mieluummin kuin sun kanssas." Lisäksi tietenkin arvostan hänen tunteitaan siksi, että hän ei todellakaan pidä kenestä tahansa ("mää oon aina ollu semmonen yksinäinen susi, toisaalta oon kyllä alkanut ehollistamaan itteeni muiden läsnäololle, kyllä se on niin, että haluaisin nimenomaan olla sun kans, en siis kenen tahansa kans, enhän mää ny sellanen oo koskaan ollu, helevetin tarkka sen suhteen, ketä viittin katella")... Ongelmaahan ei sinänsä olisi, ellei Herra Hissalaisen kävely olisi niin lumoavaa (ja ellen silti haluaisi pysyä vapaana). Se kävelee kuin laiska kissa, rennosti ja miehekkäästi. Ja hartioiden liike.... ah <3

Mutta nyt siis on ongelma. Exän kanssa yritettiin eliminoida ongelmamme sillä, että päätettiin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta lisättiin siihen kohta, jossa sovittiin, ettei kerrota toisillemme, vaikka tulis ikävä. Mutta suurin ongelma on oikeasti se, että olotilani on MIEHIÄ, MIEHIÄ KAIKKIALLA ja haluaisin pysyä vapaana ja tutustua heihin kaikkiin vaikka väkipakolla, vaikka he eivät pitäisi minusta :O Olen idiootti. Kaipaisin toimintaohjeita. ÄÄÄGGHHHHH. Yritin kyllä listata plussat ja miinukset Hissalaisen tapailusta, sinkkuudesta ja exän kanssa ajan viettämisestä, mutta en tullut oikein mihinkään lopputulokseen. En ainakaan vielä. Liian sekaisin on pienen A:n pieni, typerä pää.

Loppukevennykseksi tieto siitä, että

Nintendot tekevät paluuta. Olemme ystäväni kanssa päättäneet yhdistää Nintendojemme hyvät puolet: hän toi kämpälleen ylimääräisen pienen telkkarin ja toimivan konsolin, minä tuon hyvin toimivan ohjaimen (ja pari huonosti toimivaa) ja enemmän pelejä! JEEEE.

P.s. Linnut laulaa mun kaupunginosassa kovempaa. Hihi ^^