Voi Pyhä Patrikki (ja muut ihanat miehet)

Onpas tämä tänne kirjoittaminen taas jäänyt pahemmin kuin muistinkaan. Ei kai hirveästi mitään ole tapahtunutkaan. Kaikkea pientä kivaa ja pientä pahaa. Tenttejä ja graduhaastatteluja, zumbaa ekaa kertaa elämässä, kauan odotettu päiväkirjaklubi (hulluna tyttönä intouduin jopa lukemaan siellä), improjen katsomista, omasta ja toisten parisuhteista keskustelua, sukulaisten tapaamista (ihan uusienkin <3), vatsasta puhumisen opettelua ihanalla käsinukella, sijaisuuksia Kansalaisopistolla, ”iltahaasteita” (yritän keksiä mulle ja J:lle iltasin jotain ihan umpihullua tekemistä piristääkseni arkea), ompelua, tankotanssia, tapahtumiin osallistumista jne.

Niin no joo. Eli kai sitä kaikkea kirjoitettavaa kuitenkin on tapahtunut… Mutta enhän minä ikinä kirjoita kuin yhdestä asiasta. Se on jatkunut vanhojen päiväkirjojen perusteella ikiajat: kautta aikojen minulla on ollut vain yksi ainoa asia, josta olen aina jaksanut kirjoittaa tasaisin väliajoin: pojat. Tämä kiinnostuksen kohde selittänee myös blogipäivitysteni vähenemisen. Kun on parisuhteessa, ei ole hirveästi poikajuttuja kerrottavana. Nyt aion kuitenkin pitkästä aikaa pikkuisen kertoa ihanuuksista, joita maa päällään kantaa. Ei parisuhde nimittäin heitä hävitä. Heistä puhuminen ainoastaan muuttuu vähän vääremmäksi, mutta ei se silti kamalan väärin ole, jos heitä viattomasti ihailee. Kevään(?) takia huomaan kaikkien hurmaavuuden (ainakin yhtenä päivänä kävi niin. Joskus on puolestaan niitä päiviä, kun huomaan kaikissa vain jotain huonoa, ja yleensä suhtaudun vaan neutraalisti kaikkeen). Mutta seuraava selitys siis oikein sisältämällä sisältää miehiä, joihin olen taas opiskelijaelämässä törmänny.

Viime viikolla olin sitsaamassa. Etkoilin koulujuttujen parissa naapurissa asuvan kaverini luona. Hänen poikaystävänsä on tosi kiva. Hän juttelee aina kaikille vieraille tosi taitavasti. Ystäväni puolestaan teki mulle ihanan silmämeikin. Koulujutut ei edenny juurikaan, mutta ainakin vähän, ja oli kivaa. Illalla St. Patrickin kunniaksi järjestetyt juhlat olivat varsin hyvät, vaikkei rankkuja juurikaan jaettu. Muutamia oodeja ja muutamia raakojen perunoiden syömistä ihmiset joutuivat tekemään. Edes se, että istuin tyttöjen keskellä, ei pilannut pippaloita. Hyvä ystäväni oli sijoitetut viereeni, ja meillä oli hulvatonta. Vähän liiankin, sillä perunoiden ylistys aiheutti MEILLE rangaistuksen, vaikkei rikottu yhtään sääntöä. Mutta sainpahan syödä raakoja perunoita, kuten lapsena. Ne ei ole ollenkaan hullumman makuisia! Luulin, että olin penskana vain typerä, mutta kun nyt ekaa kertaa vuosiin maistoin raakaa perunaa, tajusin että ihan se on melkein kuin porkkanakin. Ei ehkä ihan yhtä hyvää, mut ei pahaakaan.

Juhlissa oli myös kaveripoikani, keltainen mies (illalla tietysti mahtavasti illan vihreään teemaväriin pukeutuneena), jonka kanssa olen tänäkin vuonna käynyt lounaalla, mutta emme enää viikoittain. En tiedä, miksi pidän hänestä, mutta hänessä on jotain tavattoman ihanaa (kaveritasolla). Ehkä pidän siitä, miten hän elehtii selittäessään, tai ehkä siitä, että hän ei oikeasti ole kovin ihmisistä pitävä ihminen, mutta pitää silti minusta. Silti tavallaan pelkään, että menetän hänen ystävyytensä muille. Mulla ei ole kamalasti kaveripoikia, joilla ei ole mitään taka-ajatuksia, mutta tällä ei kyllä ole pienintäkään. Siitä huolimatta hän antoi mun halata itseään baarissa. Aina, kun olen ees vähän humalassa, mulle tulee ihan valtaisa halu halailla kaikkia tuttuja miehiä. En tee sitä mitenkään härskisti, kysyn vaan kiltisti, että saanko halata ja sitten pidän kiedon käteni toisen ympärille ja pidän hellästi kiinni. J tietää tavastani, koska on nähny mun tekevän niin, ja oon halaillu sen kavereistakin ainakin yhtä :’D Joka muuten oli tosi kiva juhlien jälkeisenä torstaina, kun pelas mun kaa pöytäfutista!

Sitsi-illan yllättäjä oli keltaisen miehen pikkuveli (eli mua varmaan pari vuotta nuorempi, mutta ikä ei oo mulle oikein millään tavalla tavalla rajaus ihanuuden näkemiseen, toisin kuin ystävilläni)! Hän oli täysin blondi (myöhemmin kaveri sano, ettei ollu, oon siis vähän kiiltokuvaa parannellu mielessäni) ja tosi ujon mutta silti itsevarman oloisesti katsoi mua ja hymyili mulle ja tanssi kanssani. Sydämeni särkyi, kun jouduin toppuuttelemaan häntä sanomalla, että olen varattu. Voin vieläkin nähdä vihreät farkut edessäni, kun jouduin laskemaan katseeni alas, etten olisi hymyillyt hänelle liikoja lupaavasti.

Tanssimme tosiaan ystävieni kanssa iloisesti, kunnes jossain vaiheessa keltaisen miehen kaveri (ihan kiva tyyppi hänkin, mutta vähän erikoinen) yritti raahata mua röökille, koska testaaminen ja kovan röökaajaan esittäminen ois ollu hänen mielestään loistava idea. Mulla on kuitenkin aivan valtavan negatiivinen suhtautuminen tupakkaan, ja vaikka arvostan uusien asioiden kokeilua, en ollut idiootti. Tyyppi epäonnistui surkeasti, eikä saanu mua lähellekään ulko-ovea. Jäin koomaamaan jonnekin baarin sivukolkkaan ja jokin alkoi surettaa mua. Ystäväni löysi mut siitä, ja sit menin itkemään hänelle kaikesta baarin lattialle. Onneks näen usein humalaisia naisia itkemässä, muuten ois nolottanu vielä lisää.

Romahduksen jälkeen piristyin kovasti. Ystäväni aikoivat vaihtaa baaria, mutta minä en jaksanut enää moista. Juuri kun he olivat lähdössä, näin vanhan teologituttuni, jolle en ollut jutellut ikuisuuksiin, joten tahdoin vaihtaa kuulumisia. Hän oli hyvän ystäväni entinen säätö, ja olin itsekin joskus ollut häneen ihastunut, sillä hänellä on koko kasvot kirkastava aurinkoinen hymy, mulle sopivat arvot jne. Hän tilasi mulle veden ja menimme sohvalle istumaan. Keskustelu oli todella hämmentävä. Hän kertoi, miten oli aikoinaan ollut myös minuun todella ihastunut (onhan tuollainen kiva kuulla, mutta silti se hämmentää ja ärsyttää, kun näkee kaikki mitä jos -mahdollisuudet mielessään, miksi ylipäätään tuollaisia juttuja tullaan kertoo? Olisin aikoinani ihan oikeasti voinut haluta hänestä jotain vakavaa, mutta hänen olisi pitänyt osoittaa kiinnostuksensa hitusen aiemmin selkeästi. J ehti sit ensin.) ja että nyt hän on parisuhteessa ja että kyseinen tyttö ei luultavasti tykkää yhtään, että jutellaan. Sitten keskustelu alkoi muuttua ärsyttäväksi, sillä hän alkoi laukoa jotain aivan käsittämättömiä ohjeita mun parisuhteen parantamiseen ihan kuin olisi jostain jotain tiennyt ja aloin kokea hänen puheensa oikeesti mua ja J:a loukkaaviks. Todettiin, ettei varmaan kannata enää jutella, mutta käsittääkseni hän sanoi vielä, että palataan toiste asiaan. En tiedä kuinka vahvassa humalatilassa hän oli, mutta luulen, ettemme palaa asiaan, ellemme vappuna taas istu yhteisten ystävien kämpän lattialla höpisemässä kaikkea. Kaikesta huolimatta hän on kuitenkin jees, joten mainitsen hänetkin nyt ihanien miesten joukossa.

Tässä vaiheessa olin siis ekaa kertaa elämässäni yksin baarissa, sillä ystäväni olivat lähteneet ja teologikin palannut naisensa kainaloon kaiketi. Olin mielestäni aika hurja, mutta todellisuudessa vaan edelleen vittuuntunut keskustelusta. Olin lähdössä, mutten jaksanut. Istuin yksin ja ensin yksi ja sitten toinen mies yritti tulla juttelee mulle. He eivät kiinnostaneet mua pätkääkään, ja ekaa kertaa elämässäni olin suorastaan töykee ihmisille, jotka yritti tulla juttelee. Tiuskin, etten nyt jaksa jutella enkä ole hyvällä tuulella ja menkää pois, takaisin omaan pöytään. Tämän jälkeen huidoin käsilläni heidän omaa pöytäänsä kohti, enkä jutellut enää. Toinen uskoi nopsaan, mutta ärsyttävämpi tyyppi jäi istumaan niin pitkäksi aikaa, että takaisin palaava ystäväni tuli pelastaa mut. Sitten siihen tuli pari poikaa, jotka oli ihan kivoja ja kysyivät mistä ollaan tutun näköisiä. Totesimme, että meillä on yksi yhteinen tuttu, mutta emme silti keksineet, mistä oikeasti tunnemme.

Tästä päätimme lähteä jatkoille keltaisen miehen tai oikeammin hänen pikkuveljensä talolle. Se oli sinällään virhe, koska älyttömänä ideana se oli kyllä hulvaton, mutta paikan päällä oli tosi tylsää, kun ei kuuluttu varsinaiseen porukkaan. Lisäks oltiin niin ulalla siitä, missä ollaan, ettei uskallettu lähtee kotiin ennen valoisampaa aikaa :D Tulin kotiin 20 minuuttia ennen kuin ahkeran poikaystäväni aamuherätys soi. Hänellä oli aikainen tenttiaamu. Mä nukahdin niin sikeästi, etten edes herännyt siihen J:n herätyskelloon tai siihen, kun hän oli tullut sanomaan moimoi.

Myöhemmin samalla viikolla eräs toinen vanha kaveripoika pyysi mua kahville. J oli juuri lähtenyt kotipaikkakunnalleen ja mulla oli vähän tylsää, joten ajattelin, että miksipä ei. Tiiän, että kyseinen poika tykkäisi kyllä tehhä lähempääkin tuttavuutta kanssani, mutta tiiän myös, että hän on hyvin hyväsydäminen, ja pitää mua niin hyvänä tuttunaan, ettei halua ikinä mulle mitään pahaa, eikä siksi oikeasti yrittäisi esim. rikkoa parisuhdettani toimillaan. Kysyin hyväksynnän vierailulle J:ltä ja ystävältäni ja sitten menin. Ilta oli tosi kiva, juteltiin, syötiin iltapalaa ja jumin vielä kattoo yhen leffankin, kun sen alku oli lupaava ja jäin koukkuun.

Alkuviikko meni epätoivoisen tenttiinluvun ja tentissä käymisen parissa. Toivon, että myös tentaattori ois yksi ihanista miehistä ja päästäisi meidät läpi. Vaikken lukenut varsinaisesta tenttialueesta kuin 1/178, luin luentodiat kaverin kanssa TODELLA huolella ja niitä miettien. Tentissä osasin ihan vähän jotain ja puppugeneraattori ja selvästi suurennettu käsiala hoisivat loput siinä, että sain konsun täyteen, kun vastasin kahteen kysymykseen. Toivon niiiiiiiin kovasti, että pääsisin läpi. Siihen on ihan pienet mahdollisuudet.

Tiistaina lapsuudenaikainen bestikseni tuli käymään. Se oli kivaa! Puhuttiin reilisuunnitelmista, suunniteltiin pääsiäistapahtumaan asuja, tehtiin tupsuja (pupupukuihin hänniksi!) ja käytiin kaupungilla. Lisäksi söimme aivan kamalasti munakkaita, että saisimme niitä maalattua lahjuksiksi. Iltapalaksi tonnikala-feta-tomaatti-pinaatti-munakasta, aamupalaksi banaanimunakasta ja lounaaksi kinkkumunakasta. Arvaa alkoikoi tulla korvista :’’D Opin kuitenkin puhaltamaan munat tyhjiksi (viime vuonna ei vielä onnistunut!) ja maalattiin niistä tosi hienoja! Ne olivat oikein onnistuneita lahjuksia.

Keskiviikkona oli siis se itse pääsiäistapahtuma. Olin haalinut ympärilleni ihanaisen joukkueen, ja olimme rasteilla aivan mielettömän hyviä sekä suorituksien että lahjuksien osalta, vaikka itse sanonkin. Se näkyi myös täysissä pisteissä, joita saimme KAIKILTA kiertämiltämme rasteilta. Mä toimin monella rastilla puhemiehenä ja pisteiden kinuajana ja heittäydyin kaikkeen täysillä mukaan. Mulle tuli seuraavana aamuna sikahyvä mieli, kun lapsuudenbestikseni aidosti sanoi, että hän niin ihailee kykyäni heittäytyä, että se oli aivan uskomatonta. Että kyllä hänkin vähän, ja yrittää opetella lisää, mutta mulla se oli 110 prosenttista se heittäytyminen ^_^ No, voi kyllä sanoa, että heittäytyminen on helppoa, kun rastit olivat kivoja ja mä olin jo valmiiks pukeutunu todella typerän näköiseksi pulleaksi tipuksi, kun muut olivat söpöjä pupuja :D tyhmässä asussa on helpompi irtautua arasta itsestään.

Jatkotkin olivat onnistuneet. Ennen baaria istuimme ystäväni luona ja kuvasimme älyttömän musiikkivideon taas (se on jo pitkä perinne, vaikka alkuperäinen musiikkivideoystäväni ei olekaan nyt Suomessa :’( ). Baarissa tanssimme pilkkuun, ja seuraamme liittyi (ehkä siksi, että halusin taas halailla :’DD) tanssikurssilta tuttu mukava, pitkä, laiha, vaalea, miellyttävän näköinen ja maailman kunnollisimman oloinen mies. Illan aikana mulle tuli jotenkin halu muistaa myös erästä tuttua, jonka sukunimi on niin taivaallinen, että voisin naida hänet vain sen takia. Lähetin hänelle typeriä viestejä, mutta onneksi hän kesti ne kuin mies. Illan jälkeen vielä hengattiin baarin ulkopuolella, ja siinä oli jotain randomeita tyyppejä. Toisen äitiongemia kuuntelin ja toiselle saarnasin tupakasta. Sitten tanssittiin sutsisatsaata ja pumppulaulua. En tiedä miksi, mutta luulen, että se on ollut mun idea.

Kiltti tanssijamies saattoi minut ja lapsuudenystäväni kotiin. Tehtiin hänelle kiitokseksi tupsu ja voileipiä. Monet mun kaverit on nyt viettäny aikaa kuukausitolkulla ulkomailla, ja hankkineet sikahienoja elämyksiä. Mä oon siitä huolimatta aika tyytyväinen kotoiseen elämäänikin. Opiskelijatapahtumat on parhautta.