Heippa hei
Uskokaa tai älkää, täällä sitä vielä ollaan. Näkyypä tilastoissa joitain ihme vierailujakin, jopa tälle päivälle. Arvostan isosti, että vierailu oli mm. merkinnässä "ä", jossa siis luki vain ä-kirjainta erilaisilla fonteilla. Tuska on ajatonta ja yhdistää! Mahdattekohan te oikeat lukijani ikinä täällä enää käydä, kun jopa vuosiaakkoset ovat viime vuonna unohtuneet! Kirottua.
No nyt tämä itse asiassa hyppää sellaiselle sivupolulle, että mennään polvia myöten mudassa, mutta löysin kännykkäni uumenista hahmotelman vuoden 2019 aakkosista! Kirjaanpa ne siis tähän aikani kuluksi. Selitykset nyt kirjoitettuja.
A. Australia. Voi jukupätkä että oli siistiä! Kävin silloisen poikaystäväni kanssa siellä ja meikä oli rohkea ja vielä ihan yksin lensi lentokoneella maailman toiselle puolelle. Olen siitä ylpeä ja kaikkea mahtavaa tuli koettua, mutta ne jutut olettekin ehkä kuulleet.
B Blue mountains. Upsii, Australiaanhan tääkin liittyy, mutta oli ehkä yks mun lempipaikka siellä (:
C
D Dark. Darkin eka kausi on upea. Kattokaa ja kummastelkaa! Tän parissa taisi mennä kesä(?)
Ero. Syksy kaatoi ämpärillisen hyytävää vettä niskaan. Päädyimme ihanan ja rakkaan ihmisen kanssa eroon. Syitä en ala puida, mutta no, sattuihan se sikana. Tosin jäimme sitten välitilaan, jolloin emme olleet yhdessä, mutta hengasimme melkein yhtä paljon kuin ennenkin, mutta ilman paineita. En kadu, vaikka (kuten päivitys ehkä myöhemmin kertoo) lopultahan se vain siirsi kipua.
F
G Glowing worms. Hehe, taas Australiaa. Sinisten vuorten lähellä oli mahtava entinen rautatieluola, jonne meidän paikallinen ystävämme meidät vei. Se oli kaukana kaikesta asutuksesta, ja siellä sai ihastella pilkkopimeässä kiiltomatoja ja tunnelin toisesta päästä puolestaan avautui maailman uskomattomin tähtitaivas. Oli NIIIIN pimeää ja tähtiä oli NIIIIN paljon, ettei sitä voi kuvitellakaan.
H Harrastusyritykset: kiipeily, speksi, lenkkeily. Hyvää yrkkää, kokeilin kaikenlaista. Lenkkeily tietty oli lähinnä vihan ja surun tunteiden karkottamista. Aika hyvä mittari elämästäni on se, että mitä vähemmän lenkkeilen, sitä paremmin mulla menee. No, ei nyt ehkä oikeasti, mut no joo, kunhan höpötän.
I Isän kuolema. Menetimme maailman mahtavimman tarinoijan ja murteella puhujan. Suru värjäsi vuotta. Onneksi pystyi lohduttautumaan sillä, että isä lähti niin kuin toivoikin: nopeasti ja höperöitymättä. Ärhäkkä sairaus vei. Olin pelännyt isän kuolemaa jo vuosia. Sitten kun se oli tapahtunut, olin vähän aikaa peloton ja turta - siksi minä varmaan sinne Australiaankin uskalsin.
J
K Kateus. En muista, mitä tällä olen tarkoittanut, mutta ainahan minä olen ollut kateuteen taipuvainen.
L Lapset. Ei tästäkään mitään hajua. Varmaan sisarusten muksuja olen tarkoittanut. Heidän kanssa on kiva leikkiä ja he ovat niin vilpittömiä ja ihanan iloisia.
M Maustetytöt, Olavi Uusivirta ym. musiikki. Maustetytöt on rautaa!
N
O
P p**pilleet ja muita hauskoja juhlia!
Q Qwixx ja muut lautapelit
R Riippumatto ja retkeily, luonto
S Sijaisuudet, snorklaus
T Terveydenhuolto. Olen edelleen pohjattoman kiitollinen lääkärille, joka lätkäisi minulle kahden viikon sairasloman isän sairauden loppuvaiheessa, vaikka sumeassa päässäni tuntui, että kukas työni hoitaa, jos on minä itse. Oli mahtavaa, että töitä ei tarvinnut miettiä ja pystyin paremmin käymään isän luona terveyskeskuksessa. Eron myötä painelin myös viimein psykiatrisen sairaanhoitajan puheille. Yhteiskunta pitää kyllä aika hienosti huolta.
U Unlock. Suositteluni näille huonepakolautapeleille. Hullaannuin ja ostin näitä lopulta aika paljon.
V Vahvuudet: hyväkin herkkyys, idearikkaus, innostavuus. (Olenkohan sitten jotenkin erityisen paljon tuona vuonna yrittänyt miettiä vahvuuksiani)
W
X
Y Ystävät, jopa uudet. Tutustuin tuolloin aika hyvin kämppisten ja entisten kämppisteni tyttöystäviin, joten sain kaksi uutta ystävää. Cool! Tietty 50 % niistä muutti pois puolen vuoden sisään, mutta kyllä monet hyvät lautapelit ja lenkit ja muutamat itkuillatkin ehdittiin viettää. Aikuisena ystäviä on vaikea saada, ja siksi tämä tuntui ihmeelliseltä ja arvokkaalta.
Z
Å
Ä Ääni- ja e-kirjat. Ahkerasti maksoin Storytellin jäsenyyttä ja nautin kirjoista. Sittemmin on alkanut ketuttamaan, etteivät he anna mitään hyötyjä asiakkaille, jotka kuukaudesta toiseen maksavat tilauksestaan, kun taas muille satelee ilmaisia kuukausia. Saatanpa katkaista tilauksen.
Ö
Olipas lystiä vähän muistella menneitä, ja nyt tulikin kirjoitettua niin paljon, että näinköhän minä jaksan enää sitä varsinaista valitustani selittää. Otsikko viittaa kuitenkin sanontaan, joka kehottaa tekemään mehua, kun elämä antaa sitruunoita. Voin kuitenkin kertoa, että nyt kun elämä on antanut kaksi vuotta lähinnä sitruunoita (äitin sydänleikkauksen tuoma pelko, isän diagnoosi, isän kuolema, sydämen musertava ero ja kaikista noista seuranneet jaksamiskiipelit, rakkaimpien ihmisien poismuutto ja siitä seuraava pusertava yksinäisyyden pelko, tulevaisuuden tuntemattomuus, työstressi ja ikuinen riittämättömyyden tunne ja väsymys aamuisin, ongelmat perheen sisällä, äidin väsymys, kämppisten poismuutto eli se, että kohta lähtee kämppäkin alta ja en saanut unelmieni asuinpaikkaa, koska hävisin arvonnassa...), niin alkaa kyllästyttää. En mää mitään tenavia tai omakotitaloa tarvii tai ehkä haluakaan vielä, mutta kaipaan kyllä ihmisiä/ihmistä, joiden menettämistä ei tarvitsisi pelätä. Vakautta ja turvallisuutta ja iloa tuovia ihmissuhteita ja jotain hyviäkin uutisia. Kai se täytyy myöntää, että kaipaan parisuhdetta. Minusta on ihanaa tietää, että tuo ihminen haluaa kuulla kaiken ja hän haluaa kertoa minulle, mitä hänelle kuuluu. Hän haluaa keskustella kanssani. On ihanaa, jos voi luottaa, että tuo haluaa viettää aikaa kanssani, tuolle ihmiselle olen laturi enkä akkua kuluttava haitta ja että hän haluaa tulevaisuuden kanssani. Pakostikin mieleni kysyy, että miksi minä en ansaitse nyt mitään muuta kuin kehnoja uutisia toinen toisensa perään ja pelottavaa yksinäisyyttä, kun kaikki muut menee muualla rakkaimpiensa perässä ja minä vaan huutelen, että heiii, tulisko joku kyllään.
Pitää vain toivoa, että exän muutto nyt siis avaa tilaa uusille ihmisille, koska eipä ole hirveästi muut kiinnostaneet, kun on jo rakastettavaa seuraa (ja ketäpä koronan aikaan olisi voinutkaan tavata). Pitää vain hengittää hetki kerrallaan kivun läpi. Ehkä uusi kämppä myös auttaa siinä, ettei jokainen hyvä muisto koko ajan viillä sillä, että asiat ovat nyt eri tavalla.
Oho, tulipa valittava teksti sitten kuitenkin lopulta. No, se toisaalta oli alkuperäinen suunnitelma ja hänen muuttoonsa on viikko, mulla on oikeus olla kauhuissani ja tuskainen. Aiempaa itseäni lainaten: ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
P.S. On ollu kivojakin juttuja kahden vuoden aikana. Nytkin kesällä tehtiin huikean mahtavan ystävän kanssa hyviä telttaretkiä ja korona-aika on tuonut kämpälle entistäkin enemmän mahtavaa hupsuttelua ja naamiaisiakin olen saanut pidettyä ennen koronaa ja sitten siinä vaiheessa kun rajoituksia purettiin.
