Unohdetut elämäni aakkoset vuodelta 2018

Ansiotyö. Alkuvuoden tein kevyesti duunia, syksyllä sitten täyspäiväisesti. Mielestäni olen kehittynyt ajanhallinnassa, ennen joulua sain asiat tehtyä ilman paniikkia tosin kuin vuosi sitten.  En myöskään jännittänyt päiväkausia ja tänä vuonna edustin myös  eräässä nakkihommassa.

Bussimatkat. Kotini ja työpaikkani välissä on 137 kilometriä. Onneksi Savonlinja teki välistä siedettävän.

Cocktail-tikut ja grillivartaat olivat tänä vuonna suuri rakkauteni. Ehdotin niitä hieman joka välissä😅

D daylio. Latasin puhelimeeni päiväkirjasovelluksen, jota olen täydentänyt (lähes) päivittäin. Tykkään tosi kovasti.

E eräretkeily. Innostuimme eräilystä. Pyöräilin ensi kertaa elämässäni lähes 30 km päivässä (joojoo, ei oo iso määrä muille,  mut mulle on). Nukuimme teltassa niin kallioisen järven kuin pitkän hiekkarannan lähellä. Kiipeilimme etsimään luolia ja kuljimme luontopolkuja. Tätä aion jatka ensi vuonna entistä enemmän.

Festarit. Rakas perinteeksi muodostunut festari. Teltta oli kuin pätsi, eikä siellä voinut nukkua yötäkään. Omat ja naapureidenkin juomat pysyivät kylmänä vesisankossa, jossa oli yksi jäädytetty pullo. Rakkain fiilismuisto siitä,  kun uimme ja tanssimme vedessä vaatteet päällä Gasellien soitosta nauttien.

G uumuus. Tänä kesä oli kuuma, helteinen, kuten tosta festarikohdastakin käy ilmi. Aurinkoisia päiviä riitti loputtomasti putkeen ja istuin todella paljon esim. M:n kanssa rannalla,  piknikillä tai loikoilin riippumatossa

Häähulluus. Ystävälläni oli hyvin perinteiset häät kesällä ja jo viime syksynä alkanut häämielenkiintoni sai taas sytykettä. Minun täytyy myöntää, että olen miettinyt erilaisia hääleikkejä ja hääpukuja. Vähän olen myös itkenyt, kun rakkaani ei tahdo tai osa suunnitella tulevaisuutta kanssani edes seuraavaksi viikonlopuksi.

Ikävä ja yksinäisyys. Vaikka tykkään (ehkä jopa rakastan: se on mun näköistä ja hyvää) mun arjesta,  siitä, että rojahdetaan kommuunimme sohvalle katsomaan netflixiä ja juttelemaan ja että tasaisen tiuhaan kokoonnumme pelaamaan lautapelejä,  tunnen välillä oloni luuytimiä myöten yksinäiseksi ja ikävöin ystäviäni.  Ikävöin henkilöitä,  joiden kanssa sielut loksahtavat paikoilleen kuin legopalat ja joiden kanssa voi vain jutella pikkutunneille. Kaipaan ihmisiä,  joiden kanssa hullutella. Tahtoisin,  että ihmiset,  jotka ovat joskus olleet niin läheiset,  laittaisivat joskus itse viestiä ja kysyisivät lounaalle,  ulos tai kylään. En tiedä,  onko tämä mieleeni vääristymä,  mutta tuntuu,  että yhä useammalle minä laitan viestiä saaden vastaukseksi vain täyden viikon suunnitelman ja toteamuksen, että ehottomasti pitäisi nähdä.

Juice-leffa. Kävin testaamassa,  miltä tuntuu olla elokuvassa avustajana. Hupsuahan se. Samaa muutaman sekunnin kohtausta kuvattiin kaaaauuuaaan, röökaajat olivat kuolla tupakoihinsa ja lopulta minustakin näkyi vain hiusraja (jos se ees oli mun) ja nimi lopputeksteissä (se oli cool!). Lähtisin silti uusiksi: hyvä porukka, mahtava matkafiilis Alataloineen ja upeat miesten hiukset!

Konsolipelit. Pelailtiin niin fortnitea, dance centralia kuin drawfuliakin. Okei, kaikki ei ehkä oo konsolipelejä, mut jotain sen suuntaisia anyway.

Lautapelit. Aina vain <3 kovasss huudossa etenkin Port royal, avalon, coloretto, love letter ja korona. Toki myös Carcassonne ja ehkä sanasotakin.

Mielenterveys. Huomasin mielenterveyteni rakoilevan. Kesällä saatoin juosta hädin tuskin hengittämään kykenevänä ylidramaattisesti pois asunnosta, vaikken tahtonut, mutta oli pakko. Poljin pyörällä kilometrien päähän hengittämään. Syksymmällä löysin itsestäni perfektionistin. Opiskelijapalaute, johon olin tyytyväisin kertoi, että olen paras hänellä koskaan ollut opettaja. Paras, vähempi ei riittänyt vakuuttamaan minulle, että olin riittävän hyvä.

Netflix yms. suoratoistopalvelut. Ikisuosikkimme Frendit, supermielenkiintoinen Derren Brown, hätävara 70s show, Orjattaresi, pitäkö olla huolissaan,  Vedetään hatusta... sohvalla loikoilu rakkaiden lähellä on tosi jees, jos se ei vie kaikkea aikaa.

Ompelu. Ompelin ehkä enemmän kuin ikinä. Loppuvuodesta hain -  ja pääsin - erääseen projektiin puvustajan apulaiseksi.

P-koti ja p-bändi. Kotini ja kämppisteni bändi. Kulkivat mukana pitkin vuotta ja toivat iloa.

Quatro formazzi ja etenkin pizza mozzarella eli Ristorante-pitsa. Kotimme ikisuosikki.

Ruoanlaitto. Tänä vuonna tein ruokaa enemmän kuin ikinä ennen, vaikka edelleen mentiin monesti myös eineillä (ks. Edellinen kohta). Käytin enemmän kasviksia, leivoin enemmän ja kokeilin enemmän kaikkea uutta.

Sisaruspäivä. Kesällä meillä oli yksi päivä, jolloin olimme kaikki sisarukset vanhempieni luona. Myöhemmin menimme lähes kaikki rannalle ja uimme lasten kanssa. Se on minulle lämmin muisto.

T. Oma rakas.

Ukulele. Sain ihanalta ystävältäni lahjaksi ukulelen!!! Olen sitä yrittänyt opetella soittamaan, ja luulen jotain oppimienikin. Ukulele on pelastanut monta iltaa, jolloin en ole tiennyt, mitä tehdä ja ajatukset olisivat ilman tekemistä karanneet masentaville urille.

Vanhempien heikentyminen.  Vuosi oli todella raskas siltä osin, että rakas ja aina terveenä ja reippaana olleen äitini vointi laski jyrkästi. Isoon sydänleikkaukseen joutuminen säikytti pahanpäiväisesti, sillä en ollut koskaan tullut ajatelleeksikaan, että äitini saattaisi kuolla pian. Onneksi leikkaus meni lopulta hyvin, mutta jouluun mennessä romahti vuorostaan isäni kunto ja syöpädiagnoosi käänsi maailman ympäri. Kyseessä on ärhäkkä ja paha kasvain, eivätkä lääkärit osanneet sanoa, onko kyse päivistä, viikoista vai kuukausista. Kevät ei ollut helppo kenellekään.

"W anhuus". Ei jaksa juoda eikä ainakaan mennä baariin. Kävinköhän kotikaupungissani tanssibaarissa kertaakaan koko vuonna. Ehkä kerran sellaisessa puolitanssipaikassa. Useampaankin otteeseen olin kyllä menossa, mutta mahdottomaksi tuo muodostui.

X on parempi kuin y = väsyttävä vertailu. Heidän poikaystävänsä haluavat asua yhdessä tyttöjensä kanssa. He saivat töitä koko vuodeksi. Hän saa hirveästi whatsapp-viestejä eri henkilöiltä, minäkinpä testaan, montako saan, jos en laita itse yhtään. Minulla ei ole noin epävarmaa kehonkuvaa. Minä en ainakaan kiukuttele muiden edessä. Kylläpä he ovat kauan pois kännykältä, heillä on varmasti hyvä elämä kahdestaan. Hän saa niin paljon lounaskutsuja ja lahjoja. Kylläpä hän osaa puhua joukossa kenelle tahansa hyvin. Miksi heille on selvää, että he viettävät juhlansa tyttöystävänsä kanssa, mutta minun rakkaalleni se ei ole vaihtoehto. Minulla on hyvä työ.

Y ökyläilyt puolin ja toisin, ystävät muutenkin (M, K, E, L, I erityisesti ja tietty kaikki T:n kaverit). Erityiskiitos heille, jotka ovat minua majoittaneet työn takia.

Z embalot. Järjestin uudessa kodissa muutaman juhlat yksin tai yhdessä. Juhlittiin niin Ankkalinnassa kuin Disney-maailmassakin ja lisäksi pidettiin kotisitsit. Nautin järjestelystä ja ohjelmasta ja aamuyöllä raikuvasta laulusta,  jos onnistun saman vieraat tulemaan ja viihtymään.

Å

Äänikirjat. Olet hyvä tyyppi, selfhelp-kirjat...

Ö iset sadut: poikaystäväni kanssa luettiin erästä kirjaa vuorotellen toisillemme useina iltoina. Minusta se on ihanaa.



Siinäpä viime vuoden muistoja talteen, suurin osa hyviä. Kirjoitin nuo jo alkuvuodesta, mutta julkaisu jäi. Tämä vuosi on ollut todella todella raskas, vain Australian reissu välissä on ollut selkeästi tosi siisti juttu. Kesän olen onneksi(?) työtön, joten voin huonoina päivinä vain jäädä sänkyyn tuijottamaan kattoa kyynelsilmien läpi. Syksyllä työt jatkuvat, joten voin olla siltä osin murheeton näin kesäaikaan.