Tietoja minusta

Oma kuva
Keskusteluja, hulluttelua, maailman ihmeellisyyttä, kaiken maailman omia pikku projekteja ja miehiä rakastava humanistityttö. En usko valmiiksi kuljettujen polkujen paremmuuteen, vaan haluan olla avarakatseinen. Tällä hetkellä testailen, onko minusta aikuiselämään, ja kuinka voisin luoda siitä omanlaiseni. Etsin lisärohkeutta, itseäni, hupsuja ihmisiä ja omia juttuja. Haaveilen itseni kehittämisestä, leppoisista illoista ihanien ihmisten keskellä ja siitä, että erotan omat unelmani muiden unelmista.

lauantai 9. syyskuuta 2017

turhat jutut pään sisällä



minä ostin vahingossa ruskeaa ripsaria mustan sijaan ja se vähän harmittaa minua kun kuitenkin äitiltä on peritty mustat silmäripset niin en haluaisi niitä peittoon mutta näillä mennään nyt kun kerran nytkin ostin meikkejä vain siksi että meikkilaukkuni on kadonnut ja oli pakko mennä jotain ostamaan että kehtaa luokan eteen mennä jos vaikka meikkivoide peittäisi punastumista ostin myös kotikaupunkini mukin koska tunsin oloni rikkaaksi kun laskutin jostain kehittymispäivästä työpaikkaa siinä mukissa on söpöt värit mutta musta on vähä kurjaa kun myyjä kysy laitetaanko pakettiin ja sit olin vaan että ei ja mietin että surullista ostaa itselle lahjaa lisäksi ostin maton kirpparilta tai kaveri osti ystävällisesti puolestani kun mulla oli kiire bussiin mutta nyt hain sen kotiin se on vihreä ja sopii keittiökalusteisiin mutta on liian lyhyt yltääkseen pöydän luo eteisestä äiti ihana tosin lupas antaa mulle mattoja ja verhoja ja patjojakin ehkä kun jos tulee yövieraita isoihin juhliini joista muuten kirjotin jo lapun naapureille mutta en vieny vielä käytävään koristelin sen vaahteranlehdillä ja oikein väritin tusseilla tänään ompelin semmoisen vessapaperitelinehöskän ja semmosen moninaisen mekon mutta siinä näytän norsulta mutta johtunee väristä ei se semmonen lihottava kuitenkaan ollu oon kaipaillu puheseuraa ja menin pitkästä aikaa randomiin ja siellä oli ihan kivaa ja ärsyttävää kans kun osa ihmisistä oli idiootteja paras puheseura viime päivinä oli kollega joka kerto tosi mielenkiintosia juttuja meidän työyhteisöstä ja sitten tehtiin psykologista analyysia ja pidin siitä työt jännittää aina mutta nyt on ollut yllättävän rento viikonloppu mutta olen ollut vähän surullinen huomenna menen kuitenkin siskon perheen kanssa shoppailemaan ehkä saan keittiöön lampun ja vähän haaveilen kuitenkin sellasesta valkeasta lokerikkohyllystä

Musta tuntuu edelleen, että olen kuolettavan tylsä, eikä jutuillani ole arvoa. Tuossa ajatukset, joita oisin halunnu höpöttää tänään, mutta sitten sensuuri päässäni sano, että et nyt ala tommoseen, kun ei ketään kiinnosta, ei tollasiin reagoida. No vähä silti selitin.