Vuoden 2015 aakkoset

Nyt on taas se aika.... ABC, kissa kävelee tikapuita pitkin taivaaseen, ja minä aakkosia pitkin vuoteen menneeseen.

A mpumahiihdon MM-kisat. Melkein hetken mielijohteesta lähdin kaverin, hänen kaverinsa, kaverin kaverin poikaystävän ja hänen kaveriporukkansa seuraksi katsomaan miten Mäkäräinen hiihtää ja ampuu. MM-tason urheilu on kiinnostavaa, mutta päällimmäiseksi muistoksihan jäi poikaparka, joka kamalassa krapulassaan iski silmänsä minuun ja luuli minua enkeliksi. Nyt hän on onnekseen löytänyt rakkauden, joten loppu hyvin, kaikki hyvin (sanonta).

B reaking Bad. Annoin kehutulle sarjalle toisen tilaisuuden (olin kai katsonut ensimmäisen jakson joskus aiemminkin innostumatta) J:n kanssa, ja koukkuunhan me jäätiin. Loppuratkaisusta en kamalasti pitänyt, mutta kestin sen. Sittemmin siirryimme Netflixissä ainakin HIMYM:iin. B:hen voi kuulua myös Kuopiossa alkaneen projektin viimeistely: Katsottiin Buffyt loppuun ystäväni L:n kaa (mulle katselukerta oli toinen).

C amilla kuvatut tanssivideot. Tämäkin tapa syntyi muinoin Kuopiossa Sutsisatsin parissa, vaikka emme L:n kanssa silloin tienneet, että siitä tulee tapa. Kyseessä on siis yksinkertaisesti tilanne, jossa laitaan web-kamera päälle, YouTubesta jokin tuttu biisi soimaan, ja sitten tanssitaan. Alkoholilla ei todellakaan ole pakko olla osuutta asiaan, vaan sulavat muuvit tulevat luonnostaan aina. Vuosien takaista Sutsisatsia siis seurasi I'm sexy and I know it (en muista, oliks tää alkuvuodesta vai viime vuoden puolelle), sitten vappuinen Selvä päivä ja useampaankin otteeseen Antti Tuiskun Peto on irti ja Keinutaan, joiden aikaan tämä itsensä nöyryytys levisi myös kahteen muuhun ystäväämme. Huikean hauskaa yhdessä oloa, suosittelen lämpimästi! Liikunnallistakin vielä.

D o it yourself. Vuosi sitten sain joululahjaksi ompelukoneen, ja otin aloittelevat askeleet kankaanpainantaan. Tänä vuonna väkersinkin urakalla pehmoleluja ja seinävaatteita ja tyynyliinoja ja pipoja. Lisäksi ostin kaverin kanssa ison kasan askartelutavaraa, ja askartelin joulukortteja. Kirjainleimasimet hurmasivat, mut menin ostamaan ne riistohintaan Sinooperista, vaikka Suomalaisessa olisi ollut puolet halvemmalla :'(

E männöidyt triplasynttärit. En oo vuosiin pitäny synttäreitä. Enkä oo ikinä emännöinyt mitään isoja juhlia. Elokuun lopulla tapahtui molemmat, kun järkättiin suhteellisen isot synttäripirskeet jaetun syntymäpäivämme kunniaksi. Ostettiin ilmapalloja, juomaa ja ruokaa, sekä kutsuttiin porukkaa. Myös yläkerran naapurit tulivat läpällä käymään, kun kysyivät luvan rappukäytävään laittamamme juhlavaroituslapun kautta. Oli aika hauskaa, vaikka emännöinti oli vaikeaa. Ei mulla riitä aikaa kaikille! Väki väheni ja pidot parani (sanonta), ja pelasimme yön pikkutunneilla tuutorikaverien ja joienkin muiden kanssa Pandemiaa. Myöhemmin eräs heistä sitten muisteli naureskellen: "Te ehkä pidätte mua säälittävänä, mutta se oli mun elämäni paras yö." Ei huono siis.

F rii-kanava. Ei epäilystäkään. Kun J sai sen pari-kolme kuukautta sitten näkymään päivitettyään kanavat, on telkkarin katseluni noussut monta sataa prosenttia. Murha pikkukaupungissa yhdistää meitä, ja Naismurhaajia katselen keskustellen samalla Facessa siitä, mitäs naikkoset seuraavaksi keksivätkään. Myös tappavat synnit ja Tamron Hallin murhatutkimukset ovat ihan hyviä. Jossain vaiheessa tulee silti välillä muihin ähky, mut Naismurhaajat on nykyisin lempiohjelmani (vaikka creepyltä kuulostaakin :D).

G radu. Tarviiko tästä sen enempää puhua? Keväällä ja kesällä tein haastatteluja, syksyllä seminaariesitelmää (muutaman viikon ihan superahkerasti, muuten liian laiskasti. Onneksi ensi vuonna kunnostaudun!). Haastattelujen tekeminen on aika kivaa, ja tutustuin ihaniin ihmisiin (joita en ole tosin sen jälkeen nähnyt, mutta hetkestä on nautittava :D) ja nautin vanhojen tuttujen haastateltavien seurasta ja ihmettelin ajoittaista osaamista.

H omokaverit. Tiedän, ettei ihmisiä pidä tuollee leimata tietyn ominaisuuden mukaan, mutta kun tää kivasti sopii tähän H:hon, ja onhan homot miehiä, joilla ei tarvii pelätä olevan taka-ajatuksia, eikä J:n tarvii olla huolissaan, vaikka ei hän muutenkaan oo kovin mustasukkaista tyyppiä, tai sit hän osaa peittää sen tosi hyvin. Mut ennen mulla ei ollu yhtään homokaveria, ja tänä syksynä oli kaks! Oli hirmu kivaa ja tunsin suurta lämpöä, kun eräänä iltana toinen heistä baarissa sopersi mulle, miten hän ei ymmärrä, miten oon niin ihana, että olen kuin sisko (mikä oli valtava kehu, koska hän puhuu aina pelkkää hyvää siskostaan). Kyseisenä (huikean hyvänä) iltana molemmat poitsut taisi pussaillakin mua, mitä voidaan tietysti pitää pahasti tuomittavana ja merkkinä siitä, että oon pahoinvoiva ihminen, mutta mä vaan rakastan poikien pusuja, ja homojen pusut J hyväksyi täysin. Pussailtiinhan me penkkaripäivänä kaverityttöjenkin kaa! Lisäksi katsottiin kauhuleffoja yhdessä ja yllytin toisen heistä pelaaman Tinderiä ja voi sitä miehistä juoruamisen määrää! Käytiin muuten Cinemaressakin!

I losaaressa vapaaehtoisena. Mää olin somistamassa aluetta. Täytin heliumilla ilmapalloja ja yöllä olin purkamassa valoja ja kankaita. Jännää oli. Ja sitten olin ilmaseks festareillakin. Ei huono.

J uhannuksen kylmyys. Oltiin J:n kaverin isovanhempien mökillä taas, ja siellä otettiin kuvia siitä, miten rohkeasti uskallettiin käydä uimassa. Juhannuksena. Uu. Mutta oi siis kylmä kesä. Jouluna ja jussina käytännössä yhtä "lämmintä", ainakin tuolla eteläisemmässä Suomessa.

K eltainen mies. Mun random tuttavuus! Tää on se äijä, joka baarissa tuli sanoo mulle, että oon se keltainen tyttö yliopistolta. Tajusin pukeutuvani liikaa keltaisiin vaatteisiin, mutta olihan se aika hauskaa :D Sittemmin tuntui, että törmättiin KAIKISSA bileissä, ja selvisi, että meillä on yhteisiä tuttuja: Hän on mm. J:n tuutorin avomies. Kaupunkisuunnistuksen jälkeen hän lahjoitti mulle hattunsa humalassa (sai vastalahjaksi foliohatun :'D), mutta kaipaili sitä kylmyyden tultua takaisin. Päätettiin käydä yhdessä syömässä, että voisin palauttaa sen. Siitä lähtien käytiin kerran viikossa yhdessä syömässä ehkä yhtä tai kahta viikkoa lukuunottamatta. Oli tosi virkistävää.

L autapeli-illat. Tänä vuonna pidin aika aljon lautapei-iltoja niin pariskuntailtoina, kaveri-iltoina uin tuutorikaveri-iltoinakin. Etenkään Imago, Pandemia, Alias ja Rappakalja eivät eivät maanneet turhan pantteina kirjahyllyssä.

M aalauskurssi. "Hei, Mä haluaisin osallistua jollekin randomille Kansalaisopiston kurssille, niin haluisitsä lähtee mun kaa Kuvasta maalaukseksi -kurssille?" Kutakuinkin noin ystäväni kysyi, ja sitten me lähdettiin. Maksettiin itsemme kipeiksi väineiden ja kurssimaksun takia, mutta oli kyllä sen arvoista! En olisi ikinä uskonut, että osan tehdä niin hienoa taidetta! Kehitys on ollut suurta, ainakin jos vertaan taulujani 10 vuotta sitten maalattuihin töherryksiin :'D

N jäh. Eli laiskuus. Oon usein aika laiska. Se on aika kurjaa.

O mpelukurssi. Koska olin kansalaisopistolla myös opettajana, oli minulla oikeus osallistua ilmaiseksi jollekin toiselle kurssille. Ilmoittauduin vaateompelun päiväryhmään, vaikka graduohjaajani ei siitä pitänyt lainkaan. Olin sielläkin aika tehoton, koska ohjaajalla ei ollut paljon aikaa. Sain kuitenkin tehtyä maksimekon, jota käytin lopulta ristiäisissä. Se on ihan nätti! Sain aika pitkälle tehtyä myös pörröisiä oloasuhousuja ystävälle.

P edagogiset loppuun. Sain keväällä suoritettua viimeisetkin harkat, ja oln siis muodollisesti pätevä ope. Entisellä yläkoululla oli jännää olla harkassa ja sijaistaa, mutta vähän kyllä voivottelen sitä, että ei tuo ole kyllä yhtään mun unelma-ammattini. Yritän silti katsoa, jos siivet kantaisivat, ja jos se ei olisi enää ihan kamalaa lopulta :S

Q ummius. Sain kolmannen kummilapsen, ja tällä kertaa pääsin ihan sylikummiksi! Pikku veitikat ovat muutenkin hurmanneet minua taas tänä vuonna, viimeisimpänä kummityttö, joka vietti meillä joulun. Oi että miten voi olla suloista, kun lapsi laululeikki tiptappia ja tykkää minusta ^_^

R oadtrip. Lappi-Norja-Ruotsi. Telttailua ja uusia maisemia ja kaikkee jännää. Vuoden ehdoton kohokohta. Aivan huikeaa. Rakastuin vuoristoihin!!

S 2. Kesä meni S2-harkassa ja syksyllä pidin minikurssin kansalaisopistolla. Jännää, opettavaista, aikaa vievää ja kivaa. Harkassa oli onneks seurana hyviä ystäviä, niin kyllä tunteja kelpas suunnitella :) S:n kuulukoon myös sitsit. Sitseilin ahkerasti ja tykkäsin kovasti vieläkin. Laulamista, hyvää pöytäseuraa, juomaa, ruokaa, jota ei ehdi syödä, villejä jatkoja, rankkuja... Opiskelijaelämän paras puoli, johon mun pitäisi alkaa kyllästyä, mutten kyllästy.

T uutorointi. Tuutorileiri, ihanat tuutoritoverit, ihanat fuksit, hyvää ruokaa välitapaamisilla ja hitosti pilleitä. Ja opintopisteitä siitä hyvästä. Kelepoo!

U imahallissa uiminen. En oo uinu uimahallissa alakoulun jälkeen. Itse asiassa viimeinen varma muistoni uimahallista on vuodelta, jona täytin 7. Tänä syksynä kaveri houkutteli mut sinne, ja uin silmälasit päässä, vaikka vähän arvelutti. Olin aika rohkee. Ja uimataidoton. Mutta rohkee sitä enemmän! Laskin vesiliukumäestäkin, vaikka edellisen kerran iskin pääni niin pahasti, etten toiste uskaltanut sitä tehdä :D

V ain elämää -konsertti Helsingissä. Erinäisten ikävien tapahtumien seurauksena lähdettiin tyttöporukalla Helsinkiin, ja vaikka jouluruuhkat oli pahimmillaan, istumapaikat  niin korkealla, että kauhistuttivat, sää sateinen, kännyköiden akut lopussa ja paikallisliikenne perseestä ja meitä vastaan, niin oli sika hauska reissu! Hartwall-areenalla heilutetut kännyköiden valot olivat kaunein näky pitkään aikaan, ja Tuiskun Antin tahdissa SEISAALLAAN (siellä hirmu korkealla! Siitä tuli pyörryttävä fiilis, mutta sen jälkeen tosi kiva hyväntuulinen voittajaolo) tanssittu Keinutaan ja Sata salamaa toivat hyvää mieltä roppakaupalla. Saman tekivät vanhan ystävän näkeminen ja Keinutaan-koreografioiden opettelu <3 <3

W anhat ystävät. Gradun hyvä puoli oli se, että haastatteluja varten otin yhteyttä joihinkin vanhoihinkin ystäviin. Oli ihmeellistä, miten hyvin juttu luisti vuosien tauon jälkeen. Aion nähä heitä uudestaankin!

X ylitolin puute? Mun hampaissa oli KOLME REIÄN ALKUA. Ja mun piti melkein mennä paikkauttaa niitä, mut lekuri sano, että yritetään vielä pysäyttää. Äyyy, karkin syönti sattuu, eikä peikkoja pysäytä mikään.

Y übervilli vappu. Pidin oppitunnin, jonka jälkeen pidettiin rastia fukseille, loistettiin kostajaisissa, laulettiin Peto in irtiä, syötiin Raxissa periinteisesti ja kerättiin serpentiiniä. Ja tanssittiin koko ainejärjestö iloisesti jo varsin aikaisin Ilosaaressa.

Z umban ja muun liikunnan laiminlyönti. Ehkä teen uudenvuodenlupauksen parantaakseni tilannetta...

Å ngström. Hullun pieni pituuden mittayksikkö, josta luin ihan vain sen takia, että voisin laittaa sen tähän 8) Vähän niin kuin eräs tuutori oli yhden aamun käymättä vessassa vain sen takia, että voisimme laittaa "kuka tuutoreista ei käynyt tänä aamuna vessassa?" -kysymyksen tuutoritietovisaan (oli meillä siellä järkeviä ja aidosti hauskojakin kysymyksiä!! :D)

Ä lypuhelin. Nyt minä sen viimein hankin. Siskon vanhan Nokian, mutta kuitenkin. Melkein toimii. Whatsapp toimii. Kamera toimii. Netti toimii. Tosin puhelin sammuu itsekseen ja kuvia ei saa enää siirrettyä koneelle (paitsi ehkä  toivottavasti siskon koneelle, jossa on vielä vanha ohjelma). Pitänee ostaa uus, mutta kun tarviisin uuden koneenkin kohta, kun tää on niin susi.

Ö öö-ööö-tilanne minäkuvan kaa. Tiedätteks te oikeesti, keitä te ootte? Mä oon nimittäin ihan ulalla siitä, kuka minä oon, ja siks oon ihan äärettömän epävarma kaikesta. Vuosi taas kyseenalaisti nekin asiat, joiden luulin olevan varmoja.



On aika riskialtista julkaista tää näin monta päivää ennen uuttavuotta... ei ikinä tiiä, mitä hurjaa johonkin kirjaimeen voisi tulla. Mutta menköön!

Marraskuun negatiiviset

(Tämä on kirjoitettu jokin aika sitten, pian edellisen tilapäivityksen jälkeen. Siksi tämä ei ole ihan ajankohtainen sävyltään välttämättä. Ikävien asioiden listaamisessa huikeinta tosin on juuri se, että monesti jälkikäteen huomaa, että kyseiset asiat eivät enää vaivaa, ja siitä tulee hyvä fiilis. Hyvien juttujen listoja lukiessa tulee taas uudelleen hyvä fiilis niistä jutuista. Listaaminen ja listojen lukeminen kannattaa!)

Viimeisimpään tekstiin ilmestynyt kommentti mietitytti minua. Sorrun itsekin siihen, että hitusen kiilotellaan sosiaalisen median ym. tarjoamaan kuvaa omasta elämästä. Blogissa pääosin on kuitenkin syynä se, että haluan pitää näkökulman hyvänä, että mieli pysyisi hyvänä. Rehellisyyden ja tasapainoisuuden nimissä käännän katseeni kaikkeen huonoon (vaikka on kyllä paljon kivempaa ajatella kaikkea kivaa kerralla kuin kaikkea huonoa! Tästä tulee vain epätoivoinen olo) ja listaan tähän väiin marraskuun negatiiviset.

1. Olen ravannut YTHS:llä peläten olevani hoitoa vaativasti sairas. Oikeesti, oon käyny siellä varmaan neljä kertaa lyhyen ajan sisään. En tykkää hirveästi lääkärillä käynneistä, joten olen ollut usein pelokas ja stressaantunut.
2. Loska on inhaa. Se kastelee kaiken.
3. Eikä pakkanen ole paljoa paremi, kun pyörän lukko on jäässä eikä avaudu, ja minä tunnen itseni uusavuttomaksi, kun en osaa sitä sulattaan. Vaihteet eivät vaihdu myöskään ja saattavat sitten rikkoutuakin.
4. Olen tasaisin väliajoin epävarma parisuhteestani, mutta olen neuvoton ja en tiedä, miten toimia. Samaan aikaan yliopistokaverini alkavat saada lapsia ja menevät elämässään eteenpäin. Ei se mitään, että yläkoulu- ja lukiokaverit poksahtelivat jo aiemmin, mutta korkeasti koulutetut ystäväni! No, he ovat kyllä tulevia huippuvanhempia, ja odotan innolla pikku nöpönenien näkemistä.
5. En aikuistu, en toimi fiksusti, roikun nuoruudessani.
6. En ole varma alastani, ja kun yritin purkaa asiaa äidilleni, hän ei ymmärtänyt tippaakaan. Muutenkin joskus tuntuu, että minun on hirveän vaikea saada tukea onnen tavoitteluun vanhemmiltani.
7. Muutun mykäksi tilanteissa, joissa oli yli neljä henkilöä, vaikka henkilöt olisivat ystäviäni.
8. En myöskään osaa pitää elämässäni yksittäisiäkään ihmisiä. On surullisen vähän vanhoja tuttuja, joihin olisin säännöllisesti yhteyksissä. Olen menettänyt sellaisiakin ihmisiä, joiden olen luullut pysyvän elämässäni ikuisesti. Se sattuu.
9. Kun mietin kohtaa 8, alan ylianalysoida tekemisiäni ja sanomisiani ja mietin, että puhunko liikaa itsestäni ja tyhmistä ja tylsistä jutuista vai enkö osaa osoittaa välittämistä vai suutunko liian helposti vai olenko liian uupunut pitämään yhteyttä vai onko muistini niin huono, että vaikuttaa siltä, että en ole koskaan kuunnelutkaan, mitä toiset ovat puhuneet. .. Miettiminen puolestaan aiheuttaa sen, että olen välillä varovainen puheideni kanssa, enkä anna puheen tulla sillä vapaudella, millä sen pitäisi.
10. Tän listan kirjoittaminen itkettää.
11. Tililtä kuluu säästöjä joka ikinen kuukausi, vaikka Kansalaisopiston palkat ja opintotuet ja veronpalautukset tulevat. Töitä ei ole.
12. Mun itsetuntemusmatkani ei ole ollut voittoisa, vaan ottanu takapakkia. Ärsyttää.
13. Meidän ruokasysteemi kusee. Aina pitää heittää ruokaa roskiin.
14. Ylipäätään vituttaa kaikki.
15. En osaa ilmaista mielipidettäni niin, että sitä kuunneltaisiin.
16. Se, että asioita korjaillaan mun jäljessä ikään kuin en olisi alunperinkään osannut tehdä niitä lainkaan. Tästä mä oon muuten ärsyyntyny jo joskus ihan pienenä! Kirjottanu päiväkirjaan tai jonnekin :D
17. Se, että tyhmät ihmiset ärsyttää. Sillee ei herttasella tai söpön palikalla tavalla tyhmät ihmiset, vaan sellaset, joille ihan yksinkertaiset asiat on niin äärettömän vaikeita.
18. Nätin profiilikuvan ottoyritykset päättyy tilanteeseen, jossa huomaan olevani kahenksan tuntosarvea omaava täplikäs ötökkä.
19. Matkahuollon sivut on perseestä.
20. Ja kaiken maailman lastentaudit vaikeuttaa elämää.
21. Se, että vihaan ja pelkään kuollakseni autolla ajamista.

... Myöhemmin lisättyjä
22. Parisuhteiden vaikeus. Ihan yleisellä tasolla.
23. Arjen tylsyys ja siivoaminen.
24. Laiskuus.


Mutta heei, mä en voi olla kirjottamatta mitä kaikkee hyvääkin on viime päivinä ollu.
- Mulletoi.comin asiakaspalvelu on HUI-KE-AA verrattana Verkkokauppa.comiin tai ihan mihin tahansa. Oikeasti.
- Korukalenteri on kiva.
- Ja baarin pikkujoulut.
- Luottamukselliset keskustelut.
- Helsingin reissun suunnittelu.
- Tankotanssi.
- Viiksijuomapeli.
- Jäätelökakut maksoivat euron Cittarissa. Ostin kaksi.
- Oon jaksanu kattoo Netflixistä leffoja.
- Nukkapuhdistin on hirveän hauska ja kätevä keksintö!

Muistakaa, että huonejenkin juttujen takana on usein jotain hyvää, ja hyvien juttujen kera saattaa tulla myös jotain kurjaa. Mutta sellaista elämä on. Nauttikaa kaikki murut elämästänne, siitä, että tunnette ja elätte, vaikka elämä tuntuisikin joskus kuralta.