Elämäni aakkoset vuonna 2017 (myöhässä)

Ankka
Bileet, kotona. Järjestin ensin ystävänpäiväbileet kämppiksen kanssa ja sittemmin syksyllä yksin omat isot pirskeet (valmistujaiset, 25 v -synttärit, yksin asumisen juhlistaminen). Nää oli ekat oikeat isot kotona järjestettävät juhlani. Oli aika lystiä. Tykkään keksiä teemoja ja pukeutua hölmösti, vaikka opiskeluarki alkoikin jäädä taakse.
Cooper eli Twin Peaks. Vuosikymmenten tauon jälkeen Twin Peaks teki paluun, ja myö katottiin tuota uutta sekopäisyyttä ja omaperäisyyttä lumoutuneena. Yritin kattoo aika sinnikkäästi myös Game of Thronesia, mut jaksot on auttamatta liian pitkiä mulle.
Don't grow up, it's a trap.
Elämä kantaa. Loppuvuodesta sain taas todeta, kuinka hyvä tuuri minulla on elämässäni, kun kaikki vain järjestyy mitään tekemättä: sain lisää töitä ja uuden kämpän, vaikka kumpaakaan en ehtinyt etsiä kuin sen verran, että totesin, että tarjolla on vain kalliita tai epäilyttäviä kämppiä ja että töiden etsiminen on vaikeaa.
Filosofian maisteri. Meikä valmistui kuin valmistuikin lopulta kesäkuussa. Kuusi vuotta sitä iloa kesti, mutta nyt se on ohi. Gradusta sain lopulta C:n mihin olin ihan tyytyväinen, mutta en jotenkin missään vaiheessa saanut sellaista WOOP WOOP, MEIKÄ VALMISTU JEEEE -fiilistä. En tiiä, oisko sellainen pitäny tulla.
G-katu ja yksin asuminen. Ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen asuin yksin. Se tuntui hassulta. Siinä oli aluksi todella paljon totuttelua, mutta onneksi hyviäkin puolia oli.
Hundred happy days. Osallistuin 100 onnellista päivää haasteeseen ja otin satana päivänä kuvia asioista, jotka tekivät minut onnellisiksi. Ihan lystiä, vaikka välillä tuntui työltä, kun oli kökkö päivä ja silti piti keksiä jotain.
Iso rahat eli eka kunnon palkka. Huhheijaa, miten suurelta summalta kuukausipalkka tuntui opiskelijaelämän jälkeen. Mutta toisaalta päivät olivat mahdottoman pitkiä välillä, ja huomasin kyllä, että en ole omaksunut vanhempieni sukupolven työmoraalia: työ ei ole elämäni, vaan arvostan rahaa enemmän vapaa-aikaa. Siksi kituutankin jälleen varsin tyytyväisenä koko kevään osa-aikatyössä.
J:n jengi eli ala-asteen luokkakokous, jonka kutsuin koolle, kun olin nähnyt asiasta unta. Aluksi kukaan ei edes vastannut viestiin ja mietin, että jassoo, tämä sitten oli varmaan tässä, mutta sitten yksi rohkeni vastaamaan ja sitä myöten yhtä vaille kaikki. Tavattiin yhden kaverin vanhempien mökillä, ja se oli kyllä mahtavaa. Puhuttiin, puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Ja syötiin hyvin ja juotiin. Oli hurjan mielenkiintoista nähdä ihmisiä, jotka eivät olleet vaihtaneet edes Facen profiilikuvaa tyyliin kymmeneen vuoteen.
K-viestintä. Syksyn töissä kävin uuden opetettavan aineen kimppuun. Saappaat tuntuivat suurilta ja aluksi homma jännitti todella kovasti, mutta lopulta kaikki alkoi sujua - kahta kurssia lukuunottamatta...
Lapsuudenystävä. Ensimmäisen kerran toooodella pitkään aikaan asuin samassa kaupungissa lapsuudenystäväni kanssa. Näimme edelleen liian vähän mm. työkiireiden takia, mutta oli ihanaa, kun hän tuli joskus iltaisin kylään ja etenkin kesällä minä saatoin väsähtää hänen sohvalleen iltarientojen jälkeen.
M:n kätyrit. Vuonna 2017 pelattiin ihanan paljon lautapelejä (tää kirjain tulee yhdestä ryhmächatista, joka alunperin muodostui pelin ympärille).
Nurmijärvi. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Nurmijärvellä, josta nyxä on kotoisin. Se oli hämmästyttävän pieni paikka. Ei edes vaikuttanut järkyttävän paljon suuremmalta kuin oma säälittävä kotikyläni :D Sen kauemmas en kesäretkellä siis päässu, mutta siellä oli drone ja kaikkea hauskaa!
Omien ihmisten menettäminen.  Vuonna 2017 tuntui jälleen kerran, että menetin valtavasti ihmisiä tai ainakin syviä yhteyksiä ihmisiin. Hengasin paljon poikaystäväni miljoonien kavereiden kanssa, ja se oli oikein mukavaa, mutta samaan aikaan tuntui, että minä en ollut järin tärkeä kellekään. "Kaikki" muuttivat pois, hiljenivät tai etääntyivät.  Minulla on aina ollut paras ystävä tai pari, joille avautua kaikesta. Ykskaks minulla ei ollutkaan. Tekeminen oli mukavaa, mutta en ollut todellisessa puheyhteydessä juuri kehenkään. Pääsin piireihin mukaan vain poikaystäväni kautta. Se oli ehkä vuoden raskain asia. Lopulta avauduin asiasta ystäväjoukon ryhmächatista (josta olisin halunnut vain poistua todettuani, että olen puolen vuoden aikana ollut ainoa, joka on koskaan siellä muita pyytänyt mihinkään. Minulle kuitenkin sanottiin, että se ei edistäisi mitään). Erityisesti mieltäni lämmitti sitten yksärinä tullut viesti, jossa kaveri sanoi, että on täysin samaa mieltä kanssani siitä, että vaikuttaa, että ketään ei kiinnosta ja että se on alkanut tuntua kurjalta. "Miusta tuntuu tosi kivalle, että tuttu pysyvämmin *samaan kaupunkiin*". Olin jo alkanut epäillä takaisin muuttoa, kun tuntui, ettei kukaan siellä kaipaakaan ja eräät ystävät jäävät toiseen kaupunkiin ja uudessa ei ole ketään, mutta tuo viesti tuotti minulle paljon iloa.
Paniikkikohtaus. Ehkä edellisestä ja uuden työn tuomasta vastuusta johtuen sain elämäni ensimmäisen oikean paniikkikohtauksen, joka useampaan otteeseen meinasi myös uusiutua. Onneksi niitä ei myöhemmin syksyllä enää ilmennyt.
Quivatut omenat ja muut metsän antimet.  Q on aina yhtä vaikea...
Rock-leirintä. Ekaa kertaa elämässäni nukuin festareilla teltassa. Se oli hauskaa ja kamalaa monellakin tavalla. Aiheutti sekä rakkautta että riitoja parisuhteeseen. Ugh.
Suomi 100. Jeejee! Itsenäisyyspäivän hulinoissa kävin, mutta muuten tää ei elämässäni valitettavasti juuri näkynyt.
T. Sain alkuvuodesta upouuden poikaystävän vastoin kaikkia päätöksiäni. Mutta on vaikeaa olla ihastumatta, kun yksi parhaista ystävistä osoittaakin kiinnostusta. Juuri siitähän olin haaveillut. Sinkkuelämä oli kivaa, mutta olin kyllä siihenkin ihan uupumassa.
Uupumus, ajoittainen. 
Vappu. Vikana opiskelijavappuna oli isot pirskeet! Käytiin ihan valtavissa kotibileissä ja perinteiseen tapaan Raxissa.
Wihannekset: herneet ja porkkanat.  Vuoden 2017 kesällä tuhlasin tosi paljon rahaa mm. herneisiin. Ostin niitä melkein joka kauppareissulla :'D Mut ne on vaan niin hyviä!
X-mas. Joulu oli aikas mukava, vaikka en ehtiny tänä jouluna tehhä mitään lahjoja itse.
Ylimmän kerroksen huoneisto. Hengattiin T:n kavereiden hulppeassa kimppakämpässä aika paljon, ja tädädädädäää, tän kuun alusta alkaen myös MINÄ asun siellä. Vähän pelottaa, että joudun syksyllä taas muuttamaan pois, mutta tällä hetkellä en muuttopäätöstäni kadu. Viihdyn niin hyvin kuin vain voi viihtyä. Katsotaan, kauanko alkuhuuma kestää.
Zalando. Tilasin kengät ja maailman ihanimman rannekellon.
Åma työhuone. Syksyllä mulla oli työkone ja työhuone. Nyt jaetussa työhuoneessa alkaa taas vaikuttaa kaukaiselta unelta tuo syksyn mahtava tilanne.
ÄÄÄÄÄÄÄÄKKK eli seikkailukeinu. T:n kaverit johdatti meidät kesäiltana upealle siniselle laguunille, jossa oli mahtava keinu. Kiikuttiin, kiljuttiin, pelattiin Unoo ja grillattiin. Ja pojat karkuutti kertakäyttögrillin lammelle... -.- :DD Palattiin keinulle myöhemminkin.
Öiset höpinät polttareissa ja häissä. Ystävän häät olivat elokuussa. Oli sillee niin söpöä, että tuli melkein hääkuume. Polttaritkin oli mukavat. Niiden jälkeen valvoin yöllä pikkutunneille pelaten tuntemattomien kanssa ihan liikaa En ole koskaan -peliä. Vielä häiden jatkoillakin samaiset poitsut saattoivat sanoa, että "olin ihan varma, että A juo tähän". He myös tiesivät minusta asioita, joita en heti muistanut kertoneeni.