Mä tahdon nähdä kaiken ja jokaista rakastaa

Oonpa hävettävän kirjottanu tänä vuonna o.o Se on sinällään hävettävää, sillä oon tässä jopa mietiskelly, että vuosi 2013 oli elämäni paras, mut tää lukuvuosi ja kesä ovat jo kauan pistäneet kunnolla kampoihin, ja taitavatpa viedä näillä näkymin parhaan vuoden tittelin. Joskin ainahan voi sattua jotain kamalaa, mikä pilaa tän vuoden, mutta jospa ei! Ja mun blogin kävijämäärät on noussu yli 10000 käyntikertaan. Hyvä työ!

Olen siis reissussa, kuten te kaikki tiedättekin. Tästä piti tulla puolivälin päivitys, mutta Pulassa roikkuminen on aiheuttanut sen, että tästä tuleekin melkein kaksi kolmasosaa takana -päivitys. Kännykällä on vaikea kirjoittaa, mutta tässä lyhyitä listoja (<3) jutuista:

Mitä olen oppinut arvostamaan:
1) Puhdasta vettä. Pullovesi ja veden keittäminen rasittaa.
2) Suomalaista asiakaspalvelua. Suomesta poistumisen jälkeen ehkä kaks tai kolme kassaneitiä tai hostelli-ihmistä on hymyilly meille. Tsekki oli kamalin, mut myös Italia ja Kroatia on pärjänny hyvin töykeydessä.
3) Puhtaita vaatteita. Taivaallista oli saada pyykkikoneessa pestyjä vaatteita.
4) Suomalaisia tienviittoja. Täällä ei katujen nimiä turhan usein sanota, ja jos sanotaankin, niin niin pienellä, että et takuulla näe kuin kahden metrin päästä.

Top3 tähän mennessä nähnyt kohteet (tää jännittävästi päinvastaisin numeroin, että jännitys vaan tiivistyy):
3) Kroatian rannikot. Paratiisimaisia välillä, vesi kauempaa katsottuna turkoosia, läheltä kirkasta. Kalliot tosi komeet. Plussaa sileistä pikkukivistä. Miinusta siitä, että on karmaisevaa kävellä veteen niiden kivien yli. Ja palamisesta myös miinusta.
2) Venetsian kanaalit ja pikkukujat. Tosi erikoisen näköstä, sillat symppiksiä myös. Miinusta helposta eksymisestä ja kuvitelluista mafiapomoista ja epäilyttävistä katukauppiaista.
1) Innsbruckin vuoret. Tiesin jo Norjan perusteella, että rakastan vuoria, mut wau silti. Ja vielä helposti ylös, mut silti saatiin itekin patikoida.


Top4 kohtaamiset (tässäkin jännityselementti):
4) Itävallan kaapelihissin siivoojapoika, jonka lähellä olin n. 10-15 min, kun hissi meni alas. Vilkuilin sitä ja hymyilin, kun se oli komia, ja se katteli vähä takas ja hymyili myös. Tämä potentiaalinen rakkaustarina kuitenkim kaatu siihen, kun en uskaltanu kysyy siltä, missä on lähin pankkiautomaatti :'D

3) Nuori herrasmies (varmaan jotain 17-19-v.) Tsekin junassa. Hän kysyi, tarvitsenko apua rinkan kanssa, ennen kuin edes ehdin yrittää epätoivoisesti nostaa rinkkaa junan yläosaan. Hän sit lueskeli kirjaa, ja pitkin matkaa hymyili mulle aina välillä. Juuri ennen kuin hänen asemansa tuli, päätin rohkaistua ja päättää pyytää häntä kirjoittamaan jotain randomia matkapäiväkirjaani muistoksi. Hän hymyili leveästi ja kirjoitti jotain tsekiksi(?) ja vielä englanniksi hyvää matkaa, ja että olen todella kiva. Kivaa tehdä hyvä vaikutus vähällä työllä.

2) Brasilialainen pleijeri täällä Pulassa. Tätä mun täytyy pohjustaa sen verran, että mähän puhuin itelleni J:ltä luvan pussata poikia reilillä, jos mahis tulee, koska oon haaveillu eri kansalaisuuksien pussailusta:'D myönnettäköön, että en oo hirveen paras tyttöystävä, ja en ees tiiä muistaaks J antaneensa lupaa, sillä kysyin sen sillon, kun puhuttiin vakavasti mein suhteen ongelmakohdista ja voiks niitä korjata ja miten, mut lupa mikä lupa. Reili on ainutkertainen mahis, ja J kyl varmaan tietää (ja jos ei hyväksy, niin avais suunsa), että pusuttelu on mulle kevyttä huvia, jota teen myös kavereiden kaa. Kaikki ei kyl tätä ymmärrä, mut noh, se on ehkä heidän ongelmansa.
Mut niin! Täällä kohtasin elämäni parasta silmäpeliä. Hädin tuskin sitä voi kuvailla, mut se oli täydellistä. Kirjotin sen jo tähän pitkästi, mut se vaan kuulosti tyhmältä, joten sanon vain, että se lähti ihanan pienesti niin, että nippanappa havaitsin, että katseessa saatto olla jotain erikoista, se oli ehkä liian pitkä, ja en voinu olla varma oliks se pitkä siks, että mussa oli jotain hyvää vai siks, että mussa oli jotain pahaa. Sit se eteni perfecton hämmentävän silmäniskun (täydellisen huomaamaton, multa ei ikinä onnustuis, yleensä vääntyy koko naama) ja yhä pitenevien katseiden kautta hetkeen, jolloin se puri mulle huultaan ja yritti ääneti sanoo jotain (en osannu lukee englantia huulilta) ja kipinät mein välillä oli ilmiselviä, mut muilta salassa pidettäviä. Sit siihen sisälty vähä korttipelipöydän alla huomaamatonta jalkapeliä ja lopulta se, että se tuli samaan aikaan mun perässä pois keittiöstä, missä muut oli, pysäytti mut käytävässä, näytti sormustaan (oikeessa kädessä, niin en tajunnu aiemmin varmaks, mitä se meinaa) ja sano, että sillä on vaimo (kihlattu, kyyläsin), eikä sen kaverit saa tietää. Luonnollisestikaan myöskään mun "mulla on poikaystävä" ei sitä vaimon olemassaoloo enempää pysäyttäny, vaan se suuteli mua ennen kuin ehin tehhä mitään, ja mä olin vahaa. Sit tää kaunis pienen hetken lomaromanssi vähän menetti viatonta kauneuttaan, kun se sano, että haluu nussia mua, kun muut on menny nukkuu, mut kieltäydyin tästä toimenpiteestä :'D. Se palasi keittiöön ennen kuin sen kaverit alko epäillä mtn, mut K sano mulle myöhemmin, että oli aika läpinäkyvää käydä samaan aikaan vessassa. Kivaa silmäpeliä jatku viel tuonkin jälkeen kuitenkin ja seuraavankin päivän, mut vähemmän, koska nähtiin vähemmän. Eilen se sit lähti ja kävi nopsaan halaa mua, kun kukaan ei nähny. Ja tiiättekö mitä mä tein sen aamun? Itkin. V*ttu. Reilin rasitukset oli tehny mut yliherkäks, enkä kestäny ajatusta, etten näe sitä enää ikinä, enkä saa puhuu sille enkä osoittaa, että oon ihmisenä ihan kiva oikeestikin, enkä vain potentiaalisena iskun kohteena, en tykänny siitä, että olin ollu paha ihminen (varattuja ei sais pussailla, ei varsinkaan varattuna) ja pelkäsin samalla zikavirusta ja kaikkee, kun oltiin K:n kaa jo aiemmin päivällä yritetty selvittää, että tarttuuks se miten, kun se oli ainut asia, mitä tiedettiin yleisesti Brasiliasta (syljen osuudesta ei oltu varmoja!! :( ) :''''D (miettikää nyt, millanen pitkä versio olis ollu, kun tää oli lyhyt versio. Ja voi mun matkapäiväkirjaparkaa). Älkääkä muuten J:lle lipsauttako. En oo viel päättänyt, kerronko. Onks se oikeasti kenenkään kannalta järkevää. Sanon luultavasti, jos hyvä hetki tulee, ja voi olla, että hän kysyykin.
Surullista (?) on muuten se, että nähtävästi vaikka matkustaisin maailman ääriin, mun ajatukseni ovat miehissä. Luulin, että se on vaan joku vaihe, mut äh, se olenkin minä itse...

1) Newyorkilainen tyttö ja hänen siskonsa ja isänsä. Piirtelin Venetsiassa junaa odotellessa maisemia vihkoon. Kuulin takaani, miten miesääni sanoi englanniksi, että katso Anah, sinustakin tulee isona tuollainen taiteilija. Käännyin kurkkaamaan, kuka puhuu, ja silloin mies selitti, että hänen tyttärensä rakastaa myös piirtämistä. Tyttö istui sisarustensa viereen (joista nuorin puheli K:lle jotain) ja hymyili mulle. Kysyin, tahtoisiko hän piirtää vihkooni ja tehdä mut iloiseks, ja hän kysyi vanhemmiltaan luvan. Sit hän piirsi itsensä minut oikein kukkahattuineni ja totta totisesti tulin iloiseksi ^_^

Huonoimmat hetket:
1) Seuraavaa yösijaa ei meinannu millään löytyä mistään, kun oltiin lähössä Prahasta.
2) Paloin ikävästi Kroatiassa.
3) Rinkan paino ja nälkäkiukut kaikkialla.



Aaargh. Näinköhän tätä kehtaa ees julkasta:D mut oon käyttäny tähän reilusti aikaa, niin pakko. Älkää halveksiko muaaa! Täällä lukikin jossain taulussa, että älä vihaa sitä, mitä et ymmärrä. Vaikka ette tajuis mua, niin älkää vihatko.