Pitäisi tehdä enkkua. Tyhmä artikkelin pohjalta kirjoitettava pitkä tyhmä teksti. Tyhmä tyhmä tyhmä tyhmä.  En tykkää. http://www.youtube.com/watch?v=JO93NWOff4Q No, onneksi sain ensimmäisen version kirjoitettua.

Pitäisi tehdä kandia ja pysyä itse tekemässäni aikataulussa. Ohjaaja kehui tutkimussuunnitelmaani aika paljon. Sanoi, että se on todella hyvää tieteellistä rekisteriä ja typografisesti puhtaimpia ja että siinä oli jopa eräät pienet merkinnät oikein, että se oli suorastaan sydäntä lämmittävää :D Siitä viis, tyrin aikatauluni, kun vaivuin onnelliseen rauhaan noiden kehujen ansiosta.

PITÄISI TEHDÄ KIRJALLISUUDEN PUOLEN ISOA JUTTUA. Siitä alkaa kohta iskeä jo paniikki…..

Pitäisi katsoa vähemmän Pakoa. Tai ainakin vähentää sen katsomista juuri ennen nukkumaanmenoa. Mieleni ei ottanut koskaan ennen vaikutteita tv-sarjoista ja elokuvista kovinkaan helposti, mutta nyt olen nähnyt varmaan kahdeksan Pakoon liittyvää unta kahden viikon sisällä.

Pitäisi olla yliällö ystävänpäivänä, mutta en saanut edes lahjaa ostettua (ite sain kyllä yllätyslahjaks herkkuja, joista ilahduin valtavasti, MUTTA MÄÄ SAIRASTIN, ENKÄ KÄYNY EES ULKONA. Paitsi kävelin pienen pienen matkan yliopistolle, eikä siinä lahjoja ostella) ja lähdin kotiinkotiin, eikä siis vietetty kyseistä päivää poikaystävän kanssa edes yhdessä. Mut riittääkö, jos oltiin oikein pariskuntamaisia viime viikolla? Mm. sairastettiin yhessä ja mulla on jopa oma shampoo hänen luonaan (kyllästyin tuoksumaan miehekkäälle pesuaineelle). Ja ostin ystävänpäivälahjan jälkikäteen ja oikein hyödyllisiä juttuja peräti, jotka selittelin söpöiksi.

Pitäisi olla huolehtimatta turhista, mutta… muistatte ehkä, miten vuosia lohduttauduin sillä, että ei se haittaa, että oon ruma, että sitten kun joku muhun tykästyy, niin hän rakastuu muhun luonteeni takia ja luonteeni ei katoa minnekään ja siten se on kestävämpi pohja parisuhteelle. Nyt mua sitten pelottaa, että oon niin nätti, että minuun voidaan ihastua ulkonäköni takia, eikä huonoja puoliani huomata… Mitä jää sitten jäljelle, kun kauneus katoaa? Tai kun toisen ulkonäköön tottuu? Ugh, rasittaa, kun tykkään kyllä sitsipojasta kovasti, mutta viime päivinä on ollut hetkiä, jolloin en pidä itsestäni juurikaan. Saaks naiset laittaa kaiken menkkojen piikkiin?

Pitäisi viettää mukava ilta opiskelijatapahtuman jatkoilla, mutta kellään muulla ei ole menofiilistä. Itsellänikin alkoi koskea päähän, mutta minä olen vitosen lipusta ja haalarimerkistä maksanut, joten minähän kaivan fiiliksen vaikka rikastumiskerroksen alta (kyllä, googletin jotain maakerrostumia, joista valitsin sitten aika pohjimmaisen)… toivottavasti löytyy. Viimekin viikolla oli pippalot, mutta silloin ei ollut terveyttä. Kävin siellä silti pyörähtämässä. Noh, ainakin saan haalarimerkkejä.

Pitäisi laitaa tähän loppupiristys, ja koska oon selvästi Youtube-mainosten uhri: http://www.youtube.com/watch?v=u4KUaiGCmGU Näistä cokis-mainoksista tulee mulle NIIN hyvä mieli.

P.s. Täytyy kyllä myöntää, että vielä parempi mieli tuli siitä, kun tänä aamuna heräsin pari tuntia myöhemmin kuin sitsipoitsu (hyh, onneks mulla ei ole aamukahdeksan luentoja. Oikeastaan mun viikonloppuni alkoi tällä viikolla maanantaina klo 12, koska keskiviikkona aion hyödyntää enkun sallittuja poissaoloja, koska vihaan englantia, ja ei ole myöskään vaikea valita olenko läsnäolopakottomalla luennolla vai katsomassa Leijonien peliä. Muut luennot onkin peruttu ihan virallisestikin), ja hän oli jättänyt keittiön tasolle lapun, jossa oli pienen pieni söpö viesti. Jos haluatte piristää rakkaitanne, tehkää noin! Pienellä teolla saa paljon aikaan :)

Päivitystä

Anteeksi, tiedän, etten ole kirjoittanut. Olen silti elossa. Itse asiassa yliopistoelämäni on juuri nyt sellaista, millaiseksi kuvittelinkin sen lukiossa: Mulla on työn alla pari ISOA kirjoitusjuttua. Kandi (30 sivua) ja sivuaineen "loppujuttu" (15 sivua) (huomaattekos muuten, kuinka yritän vältellä kurssien nimiä, etteivät satunnaiset saman alan opiskelijat löytäisi ihan niin todennäköisesti blogiani googlettaessaan juttuja. Olen itse löytänyt ainakin yhden vanhemman opiskelijan blogin vahingossa). Töiden suuruudesta ja stressaavuudesta huolimatta ne ovat jollain tavalla kivoja (en ole vielä täysin tietoinen niiden vaikeudesta) ja aiheet ja aineistot! Ah! *ranskalainen moiskauspusu käsiliikkeen kera*. Luentoja minulla ei ole juurikaan ja akateeminen vapaus vallitsee. Vapaa-ajallani yritän lukea kirjatenttiä varten suomen kirjallisuuden merkkiteoksia.

Elämään kuuluu myös kivoja juttuja, joita en osannut odottaa lukiossa. Olen taas tanssikurssilla ja siellä on ihan hirmuisesti porukkaa. Nyt on tulossa kolmen peräkkäistä viikkoa, jolloin on tiedossa bailausta... ensin haalaribileet ja sitten parin yliopistotapahtuman jatkot. Yhden niistä etkoina saattaa toimia tuparit, jotka järjestää sama vanha kaveri, jonka tupareissa olin vuosi sitten (tapasin hissalaisen, muistattehan). Huvittavaa oli, että samainen kaveri kutsui tällä kertaa sinne suoraan myös hyvän ystäväni, joka oli vuosi sitten avecinani :D Ystäväni L, tuutuutuu! Yhteisestä juhlinnasta (vaikka seuraavilla viikoilla siitä tuskin on puutetta) on jo aikaa ja nyt meillä on viimein pullonavaajatkin!

Niin, ja onhan mulla se poikaystäväkin, vieläkin. Ja tykkään hänestä paljon. Kovin monena aamuna herään hänen vierestään ja hymyilen. En koe pakokauhua, vaan haluankin olla juuri siinä. Ja tiedän, että olen sanonut tämän joistakuista aikaisemmistakin, mutta hänen silmänsä ovat upeat. Jumalaisemmat kuin kenenkään aikaisemmat. Mutta mikä mystisintä, hänen hymynsä on vielä ihanampi. Jep, mielestäni ehdottomasti ihanampi kuin omani. Vietetään kaiken lisäks ällöttävän lällyjä iltoja, joihin sisältyy esimerkiksi yhteisiä harrastuksia (sulkapallo. Tosin ollaan niin kilpailuhenkisiä, että siitä on lällyys kaukana, niissä peleissä on tappomeininki) ja sitten tehdään yhdessä pitsaa. Lässynlässynlää.

Mutta kyllä elämä silti aina tasapainossa pysyy. "Rakkauden" hinta on nimensä veroinen (pakko oli saada tähän jotain hämärää runollisuutta, muuten en Levottomaan tuhkimoon viittaa). Kun saa jotain, menettääkin jotain. Huonojakin päiviä ja hetkiä on.

Eipä kai tältä erää muuta. Taidan alkaa katsella Maajussille morsianta. Naurakaa vain :P