Elämän pienet ilot osa _?_

Kröhömn. Ilmoitusasiana saatan tätä(kin) kautta tietoonne faktan, että olemme (vihdoin ja viimein?) herra liituraitaherran kanssa virallisesti yhdessä. Saa onnitella.

Muita kivoja asioita ovat:
♥ Löysin rahaa JA voimassa olevia Hese-kuponkeja talvitakkini taskusta. Ah. Ihanaa.
♥ Olin menossa herran luota keskustaan, ja minun kämpälleni vievän linjan hylännyt lembibussikuskini (toisinaan pidän hänestä vielä enemmän ihan vain sen takia, että hän on joskus todella äreä ja töykeä osalle asiakkaista, ja siksi olen vieläkin iloisempi, jos hän hyvinä päivinään puhuu ja hymyilee minulle) ajoi kyseistä linjaa. Olin toki nähnyt hänet aiemminkin ajamassa kyseistä vuoroa, mutta nyt hän puhui minulle pitkästä aikaa: "Ootsie muuttanu osotteen tänne nytten?" Tulin hurjan iloiseksi, kun se muisti minut ja asuinpaikkani (vaikka niin kai bussikuskit tekee), vaikka jäinkin miettimään, käynkö noin usein herran luona. Tulin siihen lopputulokseen, että en käy, vaan kyseinen kuski on niin usein sattunut olemaan kuskina kun matkaan herran kämpälle tai sieltä pois, että hänelle on syntynyt harha.
♥ Sain toisen kaverin mukaan itsepuolustukseen, eikä mun tarttenu mennä sinne yksin, vaikka toinen kaveri ei päässytkään.
♥ Huomenna minua odottaa syksyinen ison hämärän porukan ninjailuhetki yliopiston kampusalueella. Kaiken lisäksi lapsellisuus menee ainejärjestön piikkiin. 
♥ "Arvaa mikä ois mukavaa? Se, että sinä olisit äidinkielen opettaja ja minä opinto-ohjaaja ja meillä ois kymmenen viikon loma. Matkustettais." En vastusta suunnitelmaa.
♥ Viestintäluennot
♥ Ensi kertaa minulla on mahdollisuus olla avecina. Tosin kammoksun vähän ajatusta, sillä en minä halua minnekään herran kavereiden tupareihin, koska en osaa käyttäytyä sellaisissa tilaisuuksissa! Mutta harkitsen herran kavereiden synttäreille osallistumista, koska jatkot ovat kuulemma paikassa, jossa pelasimme biljardia.
♥ Orientoivan harjoittelujakson loppuminen
♥ Pois muuttaneiden kavereiden näkeminen
♥ Syksyn ensimmäinen luennoton aamu (ei muuten oo huomenna -.-)
♥ Vanha tuttu bussissa ja sille juoruaminen
♥ Sourcream and onion -sipsit
♥ Vadelmaeskimot
♥ Ongelman poistuminen
♥ Puheviestinnän kurssista selviäminen ja siinä melkein onnistuminen (mutta neiti E, sinä olit niin oikeessa, kun sanoit lukiossa, että mulla on eläväiset kulmakarvat! Meidän piti kattoo puheemme videolta, enkä voi kuin ihmetellä, miten voitte jutella mulle Ó.Ò)


Ikävät asiat:
¤ Ruotsin läksyt huomiselle, YÄGHHH
¤ En osaa vieläkään keittää kahvia.
¤ Kirjotin just todella epäraporttimaisen raportin orientoivasta harjoittelusta. Lisäksi se oli tuttuun tapaan liian pitkä. Ei yhtään hyvä, ei yhtään. Minä sentään saatan olla tuleva äidinkielen opettaja.
¤ Epävarmuus siitä, onko minusta opettajaksi.
¤ Rästihommat
¤ Aamuherätykset ja se, että ruotsin läksyt on edelleen tekemättä, enkä ehdi tehdä niitä missään välissä :(

Tässäpä teille tuokiokuvia viime viikosta...

Olen siis tehnyt aivan järjettömän pitkää päivää yliopistolla ja Norssilla. Oppituntien seuraaminen on kuitenkin ajoittain ollut yllättävän hauskaa ja mielenkiintoista. Pokassa on silloin tällöin pitelemistä, enkä käsitä miten oppilasraukat eivät häiriinny kun isompi tai pienempi porukka nuoria aikuisia seuraa heidän jokaista liikettään kirjoittaen kaiken muistiin... Kahdeksan aamut ovat kuitenkin olleet täyttä tuskaa, ja olen pyrkinytkin välttämään niitä.

 Kaupunkisuunnistuksessa hengailin kavereideni kanssa ainejärjestömme rastilla (suunnistusporukkaa en saanut kasaan parin muun kaverin kanssa yrityksistä huolimatta). Paikalle pöllähti aina välillä varsin kuumia opiskelijapoikia, mutta eräs matematiikan opiskelija sai kaikki tyttöparat unohtamaan omat miehensä. Kuinka voikaan ihminen olla upean näköinen! Kuva on muuten virheellinen, nythän minä vasta muistin, että silä oli nahkarotsi päällä <3_<3

Opiskelujen lisäksi myös syksy on alkanut. Asunnontarjoajamme teki säästöjä, ja piti vielä koko viime viikon pattereita pois päästä. Hitusen meinasi olla kylmä.

Oppituntien seuraamisen lisäksi parhautta on niiden jälkeiset keskustelut! Olen jutellut niin opettajille kuin muille auskuillekin, kuvassa minä ruokapöydässä puhumassa pojille, joiden kanssa olin seuraamassa kemian(?)tuntia.

 

Pedagogisten opintojen tietyt luennot ovat kuitenkin syvältä. Opettaja on käsitehirmu, joka opettaa eri oppimistyylien huomioimisen tärkeydestä, mutta ei huomioi ainakaan minun oppimistyyliäni lainkaan. Vielä pahempaa on se, kun joku opiskelija brassailee myös käsitteillä, ja siinä vaiheessa en tajua mitään ja minulla menee hermot.

Ehkä kaikkein ikävimpiä ovat päivät, jolloin tunnet itsesi näkymättömäksi, ja lopulta tunnet murenevasi. Muut eivät kertakaikkisesti kuule tai huomioi sinua. Jotenkin jännästi nämä tuntemukset tulevat lähinnä niinä päivinä, jolloin olet herännyt kuuden jälkeen mennäksesi kahdeksaksi kouluun, nukkunut yöllä kuusi tuntia, koska aikaisen herätyksen takia klo 24 ei ole lainkaan riittävän aikainen nukkumaanmenoaika, seurannut tunteja sairaalla aikataululla, syönyt kiireessä, ja odotat tappoluentojen alkamista klo 15-18...

Lisäksi kärsin ihan totta suuremmasta stressistä kuin koskaan aikaisemmin, meinasinpa alkaa itkeäkin koululla, kun opiskelijatoverini sanoi huolestuneena, että A näytät tänään jotenkii stressaantuneemmalta kuin ennen. Tosin päällekkäisyyksistä ja niistä johtuvista aikaisin lähtemisistä/myöhässä tulemisista aiheutuva ahdistus häipyi hetkeksi, kun kävelin tänään norssilla kaappia päin. Ei siinä tilanteessa voinut kuin nauraa. Toivon vain, ettei silmäkulmaani ilmesty valtavaa mustelmaa. Artikkelit, tenttikirjojen määrä ja opetustuokioiden, aamunavauksen, fuksiaisrastin, puheviestinnän tehtävien ym. suunnittelu stressaa myös aikasta paljon.

Niin mutta tosiaan päiviin sopii hyviäkin asioita.
- Vanhempiin ainejärjestömme jäseniin tutustuminen. Fuksivuonna minulla oli suunnattomia vaikeuksia saada minkäänlaista yhteyttä vanhempiin opiskelijoihin, mutta nyt on tullut juteltua aika paljon parille tyypille
- Samoin olen tutustunut huimasti paremmin mm. herra S:n (aloitti suomen kielen opiskelut viime syksynä kuten minäkin), koska meillä on sama nimikkoluokka seurattavana. Ennen olin hädin tuskin hänelle puhunut, mutta nyt olemme istuneet tuntikausia seuraamassa samoja tunteja ja jutelleet niiden jälkeen henkeviä (ja jos täällä epäillään jotain, että minulla olisi uusi mies kiikarissa, niin ei ole. S on onnellisesti naimisissa.).
- Suunnatonta riemua on tuottanut myös se, että olen tutustunut jossain määrin muutamaan muun alan opiskelijaan. Tai ainakin yksi tyyppi, johon olin norssilla törmännyt vaikka kuinka monesti, moikkasi minua (tai sitten jotain takanani olevaa tuttuaan) baarissa fuksien ja vanhempien ainejärjestömme jäsenten tutustumisiltana ja yksi enkkutyyppi tuli jopa juttelemaan ja istumaan kanssani samaan pöytään ennen iltaluentoa (hän on siis tuo, joka esiintyy oikealla keltataustaisessa ruokapöytäkeskustelukuvassa. En tiedä edes hänen nimeään, mutta ihan mukava se on). Lisäksi olen ottanut kunnianhimoiseksi pieneksi (vähä ristiriitaiset sanat...) tavoitteekseni tulla hyvänpäiväntutuksi kaverini töykeäksi oletetun kaverin kanssa. Se ei kyllä saata onnistua.
- Viikon rentoutuminen tapahtui -uskokaa tai älkää- itsepuolustuksen merkeissä! Suostuttelin neiti R:n mukaani ilmaiselle (!!!), mutta silti ihan laadukkaan oloiselle kurssille, ja siellä oli mukavaa! Olen vieläkin aika pieni ja avuton, mutta kyllä minä tässä kehityn, kunhan R:n kanssa hyökkäillään toistemme kimppuun yliopistolla. Alkulämmittelyssä tehtiin kuperkeikkoja ja mittarimatoliikkeitä, lopuksi painittiin ihan urakalla. Molemmat saivat minut nauramaan, mutta jälkimmäisessä olin aika huono (vaikkakin vikkelä), mutta ainakin tuli hiki!
-Fuksiaisissa tutustuin fukseihin. Yksi tyttö oli käynyt kanssani saman lukion, ja oli vain vuoden nuorempi, mutta meillä kummallakaan ei ollu toisistamme mielikuvaa. Se oli outoa, mutta sujuvasti puhuimme opettajistamme.
- Herran kaa on ollu kivaa. Sen jutut on hellyttävän typeriä joskus ja vaikka pelkään, että mun kaverit yms. ei tykkää siitä, koska sekin tykkää vain harvoista ihmisistä ja on vähän totisen olonen monien seurassa, niin minä tykkään siitä kuitenkin. Tehtiin tortillojakin yks päivä! Se ei ollu koskaan ennen tehny niitä ite (vaikka oli toki ollut töissä paikoissa, joissa se oli joutunu tekemään niitä muille, mutta se nyt on eri juttu) ja minusta oli jotenkii hirveen kivaa, kun pystyin jossain määrin ohjeistamaan sitä ja tekemään jotain sen hyväks. Tein sille salaattiakin (pyysihän se niinkin kauniisti kuin "sää voisit oikeestaan salaatin tehhä...") ja tulin siitäkii autuaan onnelliseks. Tosi typerää :DD Mutta koin myös riemuvoiton herran eksää vastaan (ei sillä että tässä ois joku kilpailutilanne menossa), kun hän tuli siihen tulokseen, että haluaa sittenkin mainoksia solukämppäänsä ja irrotti ovesta exänsä tekemän "ei mainoksia"-lapun ja repi sen sanoen jotain tyyliin: "Täällä ei sen eukon lappuja enää tarvita." Lapun olemassaolo ei ole minua koskaan haitannut, mutta tuntu aika hyvältä nähdä miten se repi sen :)
- Näin herran kavereita parina päivänä. Minä tietysti olin hitusen vaivaantunu, mutta kai ne oli musta tykänneet. Tai sitten epätoivolla keksineen jotain hyviä puolia minusta, vai kuulostaako "ei se (herran kaveri) yleensä puhu naisten seurassa, mutta sun kaa se ois voinu jutella kauemminkin maatalousjutuista" teistäkin vähän kaukaahaetulta? :'D (äh, huono lauserakenne, en ihmettele vaikka ette tajuis mitä ajan takaa). Toinen tapaaminen oli minun osalta vielä hiljasempi, istuin vaan hiljaa kun miehet puhu urheilusta.
-Tein ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti hyvänmakuista kanakastiketta. Tai en minä tiedä oliko se kastiketta, keksin sen ohjeen vähän päästäni. Valitettavasti ensimmäisen satsin riisit onnistuin polttamaan kaksi kertaa melkein pohjaan, ne eivät kypsyneet täydellisesti (vaikka kiehuivat yliaikaakin niin kauan, että en vain enää malttanut odottaa) ja niistä tuli aivan liian mausteisia. Toinen erä onnistui paremmin.
-Herra soitti yks päivä siitä, että ens vuoden MM-kisaliput olivat tulleet myyntiin. Harkitsemme lipun tai parin ostamista... lisäksi jos NHL:n työsulku toteutuu ja Selänne tulee SM-liigaan, herra tahtoisi ehkä mennä katsomaan Jokereitten pelin, mutta minä en ole vielä varma onko minulla varaa sijoitaa siihen. Sinällään ajatus kyllä kiehtoo. Ihmiset kyl pitää mua rikkaana hulluna, jos meen kahtena peräkkäisenä vuonna kattoo lätkää, mut pitäkööt.
- Onnistunut osallisuminen keskusteluihin. On kivaa, jos omaa ehdotusta jonkin tehtävän suoritustavasta kannatetaan.
- KappAhlilta löyty parit kivat housut aika halvalla ^^

Mutta nyt lienee korkea aika suunnata nukkumaan. Huomenna pitäisi jaksaa seurata tunti tai pari, vaikka oon tulossa kipeeks -.- huokaus, jag har ont i halsen (aloitin ruotsin, sekös vasta stressaakin) ja kuumekin meinaa kohota. Viikonloppuna pitäs vielä päästä kummipojan synttäreille, ja ens viikolla päivät on viikonloppua myöten täynnä koulujuttuja, niin ei ois varaa sairastua.

P.s. Siskoseni, mulle tuli mieleen, että muistatko sinä sen jonkinlaisen "intiaanitervehdyksen" tms? Jossain epämääräsessä tilanteessa mieleeni pulpahti häilyvä muistikuva siitä, kuinka pienenä tartuttiin kaksin käsin toisen käsivarteen kiinni ja väännettiin ihoo eri suuntiin. Onko mielikuvani peräisin todellisuudesta?

Tässäpä havainnollistava kuva siitä, miksi minulla ei ole ollut aikaa päivittää blogiani: 

No mutta onneksi tämä päivä oli oikein kiva! Ehkä ehdin joskus selittääkin miksi. Huominen sen sijaan tappaa minut. Koulu alkaa kahdeksalta (jokin typerä suurryhmänohjaus), joten minun täytyy herätä ennen puoli seitsemää. Suurryhmänohjauksen jälkeen on päivänavausohjaus klo 9:30, jonka jälkeen alkaa kivasti puhekielen kehitys klo 10 (+ akateeminen vartti). Onneksi puhekielen kehitys voi olla ihan kivaakin, sillä olihan viestintä kulttuurisena ilmiönäkin positiivinen yllätys. 12:30 alkaa ruotsi (hyi sentään), jota varten minun on tehtävä vielä kotitehtävät... Tein äsken lähtötasotestin, ja yllätin itseni saamalla 32/40, eli melkein riittävästi pärjätäkseni kurssilla. Ruotsin jälkeen on vielä kasvatus- ja kehityspsykaa klo 15-18, mikä toisaalta jopa vähän kiehtoo minua, luinhan lukiossakin psykologian kursseja 7 (tai no 6, koska en koskaan käynyt psyka3-kurssia). Lisäksi minun pitäisi hakea puheviestinnän intensiivikurssia varten jokin nimelläni varustettu paperipaketti jostakin. ÄYÄYÄY. Kyllä, kello on jo aika paljon ja läksyni ovat tekemättä, mutta kyse ei ole lusmuilusta, vaan kiireestä, kuten näette. Tänään kuitenkin yritin hestää loppuunpalamista ja kävin rentoutumassa itsepuolustuksessa neiti R:n kanssa. Se oli kyllä kieltämättä hauskaa! :') Josta tulikin mieleeni, että minun täytyy mennä suihkuun. Ei kai kello vielä liikaa ole? Huomisaamuna kyllä väsyttää, sen voin kertoa. Silti taitaa olla parempi mennä suihkuun vasta aamulla... Meen syömään ja silmäilemään ruotsia, adjöö!

Jos saisin juuri nyt esittää kaksi toivetta, niin toivoisin että
1. Kaikki menisi hyvin ja parhain päin
2. joku pitäisi minua sylissään, heijaisi rauhoittavasti edestakaisin ja kuiskailisi minulle, että kaikki on ihan hyvin. Pitäisi minua kasassa. Ei antaisi stressin hyökätä päälleni.

Olen niin väsynyt, että tunnen murenevani. Tosin aion mennä tänään aikaisin nukkumaan. Takana on kaksi piiitkää päivää (eilen 9-18, tänään 8-17:40) yliopistolla ja yläkoulussa. Stressi, kiire ja suorituspaineet pukkaavat yllättävän kovaa päälle, mutta olen oikeastaan nauttinut suuresti yläasteikäisten tuntien seuraamisesta. Eiköhän tilanne helpota, kunhan saan nukkua tarpeeksi monta tuntia. Ja jotta voin nukkua, niin en ala nyt tämän pitempää päivitystä väsäämään. Adios!

Hohhohhoo, koska selkeästi rakastitte edellistä postaustani (tai no koska minä rakastan painttia), teen uuden samalla tyylillä. Tosin älkää nyt taaskaan tehkö päätelmiä ihmisistä tämän töhertelyn pohjalta, on kovin kovin vaikea välttää väärinymmärryksiä, kun yrittää selittää jotain tiiviisti sarjakuvissa. Enkä kyllä mene takuuseen siitäkään, onko tarina tosi, mutta jotain sen suuntaista kuitenkin. Nauttikaa! :'D Ja naurakaa tämän naiiviudelle! Ja ei ollu ees tarkotus tulla tämmönen "ÄÄNESTÄKÄÄÄÄ" -piilomainonta, ei todellakaan, mutta siltä tämä kyllä kuulostaa... Minä halusin vaan leikkiä paintilla, tulokset on mitä on :')

Voi itkuuuuh, yhä edelleen ruutu 6 on naurettava. Sarjakuvan henkilöitä vastaavat todellisuuden henkilöt (kröhöm, eikä sitten suututa taiteellisesta näkemyksestäni) ei oo ihan noin kökköjä ilmaisemaan asioitaan, vaan kuulostavat paljon fiksummilta oikeasti. Näin on. Muistakaa se.