Uutisista, hyvää iltapäivää!

Lenni-parka on edelleen sairas. Takuuhuollossa olivat todenneet, että ei se tosiaan toimi ja lähettäneet koneeni Saksaan. Tietokonetohtori J (pidätkö nimestäsi? :DD) oli kuitenkin hyvin ystävällinen, ja lainasi minulle hienon läppärin, joka heillä oli lähes tyhjän panttina pyörimässä nurkissa. Mutta kuten J sanoi, eihän se mikään turha ole, nytkin tuli äärimmäisen tärkeään tarpeeseen. Lainausehtona oli blogin päivitys, joten täältä tulee J, tää on niinq sulle (siskoni tietääkin jo kaiken mielenkiintoisen, vaikka yritin pitää mehukkaimmat tekstiainekset itselläni. Mutta kokeilkaapa itse nukkua 3 yötä siskonpedissä ja vielä yksi yö samassa huoneessa rakkaan ihmisen kanssa juoruamatta! Ehkä ette päädy itkemään ja nauramaan samaan aikaan, mutta ette te hiljaakaan pysty olemaan.). Sitten mietitään mitäs kaikkea olenkaan luvannut kirjoittaa... No, tässäpä muutamia huomioita viime päiviltä. A:n uutisista hyvää iltapäivää!

Maailmankaikkeuden rakenne alkaa hahmottua. Kaverini kaveri oli 8. varasijalla suomen kieleen ja kirjallisuuteen ja pääsi sisään. Myös minä ja rakas samassa taloyhtiössä asuva kaverimme olimme sijalla 8. Kaverini kaveri muuttaa samalle tielle, rivariin, joka on aivan naapurissamme. Kaikki 8. varasijalla olleet ihmiset siis sijoitetaan tuolle alueelle.

Murre-erojen aiheuttamia kielimuureja on havaittu ympäri maata. Pari viikkoa sitten olin riemuissani, kun pääsin kuuntelemaan murrekeskustelua lentopallossa. Eräs kauempaa tullut pelaaja oli aivan pulassa paikallisen murresanaston kanssa ja samalla pelaajat muistelivat myös muita murteitten aiheuttamia väärinymmärryksiä. Minulla oli hauskaa. Muutama päivä kyseisen keskustelun jälkeen matkasin miehekkeen vuoksi opiskelukaupunkiini (selityssyy löytyi myös) ja jouduin myös itse hämmennyksiin. Kaikkein suurimpia vaikeuksia aiheuttaa vokaaliyhtymän erilainen edustus (tai jotain tuonne päin, nyt en jaksa muistaa oikeita termejä) oA>uA. Kesti hetken ennen kuin tajusin, että mitä ihmeen latua länsirannikolla voidaan rakentaa tähän aikaan kesästä (vaikka onhan kesä ollut kylmä, niin ei sentään NIIN kylmä). Samankaltaisen väärinymmärryksen parissa olin joskun tapailumme alussa, kun puhuimme urheilusta ja herra kirjoitti, että niin kehua pitää kuunnella ja minä olin hetken ulkona, että mitä se tuommosia myöntelee, kun minähän puhuin siitä, miten kipu kehossa on aina merkki jostain.

Myös sanastoeroja havaitsin. Minun puheessani parantuvan haavan päälle tulee (yleensä) rahka. Herra ei varmaan sanaa ollut kuullutkaan, vaan oli "järkyttynyt" sanavalinnastani ja selitti minulle painokkaasti käsiään avuksi käyttäen: "RU-PI, rahka on se, mitä syödään." Hauska tilanteesta tuli (minun mielestäni) viimeistään siinä vaiheessa, kun ohjeistin herraa, että ei koskisi telomiinsa jalkoihin, koska "en halluu rahan palasia sänkyyni". Herra liituraitaherra virnuili, että minähän rikastun sen toimilla, kun saan pullopantteja ja rahan palasia. Kyllä, kielivitsit naurattavat minua etenkin silloin, kun en itse tajua niiden ilmassa leijumista. + miehekkeen seudun murteessa oli jokin aivan käsittämätön ilmaus sille, että jokin asia laitetaan toisen syyksi tms.


Herkuttelutavoissa on heimoeroja. Ilmeisesti läheskään kaikki pohjanmaalaiset eivät ole koskaan edes maistaneet mansikkamaitoa :OO

Kämppäni lähelle on tullut uusi grilli. Pitsa ei ollut ihan minun makuuni (mutta herra tykkäs), mutta hampparivaihtoehdot kuulostivat hyviltä.

Viime viikon syksyisessä yössä käytiin syvällisiä ja vakavia keskusteluja. Aika (syksy) näyttää miten lopulta käy.

Opiskelukaupungissa vietettiin perinteisen romanttista päivää. En matkannut herran luo turhaan, vaan yhteinen vapaapäivämme voi kuulostaa jopa hunajaiselta. Hän tarjosi minulle lihapasteijan työpaikallaan (joutui maksamaankin siitä (alehinnan tosin), koska ei ollu töissä) kesäravintolassa, kävimme risteilyllä (hänen työpaikkansa ansiosta meille ilmainen), jossa hän tarjosi minulle juomia ja sitten kävimme ravintolassa syömässä (taaskaan minun ei tarvinnut maksaa... Äygh, halluisin keksiä sille itekin jonkin kivan yllätyksen. Harkitsin kyl oikeanväristen futissukkien ostamista, koska näin sellaiset kummini lapsella, mutta en lopulta kuitenkaan saanut selville, mistä he olivat ne ostaneet) ja mentiin leffaan (wihii, maksoin itte!). Illalla menin kämpälleni bussilla ja se tuli pyörällä perässä. Ilta ei ollut mitenkään kylmä, joten sen sijaan että hän olisi kutsunut minut avaamaan alaoven, hän kutsui minut ulos. Käveltiin pieni lenkki ja käytiin istumassa leikkikentän penkillä (ja otettiin pieni juoksukilpailu! Olin hirmuisen iloinen, kun se teki edes jotain lapsellista. Niin, ja jos jotakuta kiinnostaa juoksukilpailun tulos, niin hävisin niukasti. Matka tosin oli niin lyhyt, että herra ei edes ehtinyt jättää minua jälkeensä pahasti). Puolipakolla tartuin myös herran käteen ja olin riemuissani, kun koko illan pilviverhon takana piileskellyt täysikuu tuli hetkeksi esiin. Nimenomaan, such a romantic day, ainut vaan, että päivään sisältyi myös...

1. riita. Tai "riita". Herran mielestä kyse ei ollut vielä riidasta, mutta minä en muista milloin olisin viimeksi väitellyt noinkin pitkään vastaan. Reilun vuorokauden (kyllä vain, hän onnistui nukkumaan yhden yön kämpälläni. Ei mitenkään helposti ja luonnollisesti ja en ole eläissäni nähnyt niin väsyneen näköistä ihmistä, kuin millainen hän oli aamulla, mutta silti) yhdessäolo teki tehtävänsä. Oikeastaan en ole edes varma, mistä tarkalleen ottaen kiistelimme. Riita pohjustettiin kyllä siinä vaiheessa, kun hän aamulla kysyi (olimme jo ehtineet mennä hänen kämpälleen), tappaisinko hänet, jos hän polttaisi sikarin ja minä sanoin että tappaisin ja että päästäisin sen vaikka koneelle, jos hän vain olisi polttamatta. No, hän kävi koneella, mutta sanoi, että tilanne on kyllä se, että sano mitä sanot, hän menee nyt polttamaan ja että saan paheksua asiaa. Tiuskaisin herralle, että mitä sitten edes kysyy mun mielipidettä, kun ei sitä kuitenkaan kuuntele. Olin sitten suhteellisen viileä (en edes hyytävä tai jäätävä) sen jälkeen, koska mulla ei ollut mitään tarvetta mennä sikarisuun lähelle. Herra sitten sanoi, että jos polttaminen häiritsee mua, niin se ei tee sitä mun seurassa (eikä se ennen olekaan polttanut, pisteet siitä).

Tämän jälkeen sitten mentiin risteilylle ja oltiin hyvissä väleissä, mutta risteilyn jälkeen käveltiin kohti yliopistoa ja herra kysyi saako mennä ostamaan sikareita. Kysyin, että miksi ("No kun tekee mieli") ja että eikö sillä jo ollut niitä. Tämän jälkeen aihe karkasi, eikä minulla ole tarkkaa mielikuvaa siitä, miten se eteni. Minua ärsytti se, että se oli muutamaa tuntia aiemmin sanonut, että voi olla polttamatta seurassani ja nyt oli menossa ostamaan uusia sikareita, vaikka vanhojakin oli jäljellä kämpällä. Se kysy miks oon niin polttamista vastaan, ja minä sanoin, että se on niin turha (ja kallis ja ärsyttävä) tapa ja jos ei sen vertaa voi olla polttamatta, kun on mun seurassa, niin (luultavasti paljon puhuva hiljaisuus, koska en oo keksiny jatkoo). Se sano, että ollaan tapailtu 4 kk, ja tänään oli eka kerta kun se polttaa mun seurassa ja minä sanoin, että ei sen nytkään tarvii mun seurassa opetella polttaa ja ottaa sitä tavaks (varsinkin kun kuitenkii oltiin nähty kesällä sen verran harvakseltaan). Tais kysyä jotain että oonko tollee mun kavereillekin, ja sanoin että en, mutta en minä tykkää jos mun seurassa poltetaan (jälkikäteen kyl mietin asiaa ja tajusin, että osaan olla hyytävä ja nyrpee ja paheksuva aina kun kaverit polttaa mun seurassa (onneks nykysin kovinkaan moni ei edes polta) ja niiden pisteet laskee joka kerta kun ne sytyttää sätkän, mutta toisaalta kyllä ne pisteet taas kohoaa sen sammuttua).

Joka tapauksessa tiuskittiin koko matka yliopistolle. Ongelmana oli se, että  minä kävelin vihasena nopeemmin, kun sillä taas oli tapana pysähtyä jos se ärsyynty tarpeeks jostain mistä sanoin. Ja sille siis isompi riidan aihe tais olla se, että rakensin sen mielestä jonkin huonon aasinsillan ja sitten pidin sitä täytetä idioottina (vaikka minä en omasta mielestäni tehny juuri muuta kuin asiaankuuluvassa sivulauseessa sanoin, että ei se mun kotonakaan voi polttaa). Omasta mielestäni aasinsiltani kantoi ainakin kaksi aasia. Sen sijaan hänen siltojensa rakennus kestää niin kauan, että aasit vanhenevat ja unohtavat mistä ovat tulossa ja ehkä jopa kuolevat ennen sillan ylitystä. No joo, vitsivitsi, olen huono riitelijä, ja voin myöntää, että se on perusteluineen hommassa parempi, MUTTA kyllä kinasteluunkin tarvitaan kaksi. Tuo kinastelu aiheesta oli typerä, ja emme edes olisi halunneet riidellä aiheesta, mutta jotenkin emme saaneet lopetettua. Yliopiston kohdalla tosin olimme varsin hyvissä väleissä, vaikka herra vältteleekin julkisia hellydenosoituksia, mutta takaisin kävellessä ärsyynnyimme jostakin muusta, ja ilmapiiri oli vielä hieman kireä. Hmmph. Ei kyllä meidän kinat edes kuulu teille. Selitys on aina yksipuolinen, huono ja vajavainen, joten älkää tehkö tästä päätelmiä suuntaan älkääkä toiseen minusta tai herrasta.

Loppujen lopuksi siis riita kuitenkin vain kuihtui ja katosi, ja noiden reilun kahden päivän yhdessäolon jälkeen pidin herrasta ehkä enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin. Tai siis

Tykkään herrasta ihan huuuuuurrrrjasti ja ikävöinkin sitä monta päivää putkee aika pahasti. Nyt alkaa ihan hitusen hellittää, koska ärsyttää, sillä

Juuri tulleen tiedon mukaan miehet ovat tyhmiä, koska niillä ei ole aikaa ikävöidä minua edes vapaapäivinä. Tai ainakaan niillä miehillä, joiden pitäisi ikävöidä minua. PYH. Hitaasti epäilykset siitä, ettei hän pidä minusta, nostavat päätään. Alan miettiä taas yhä enemmän että roikunko liikaa ja että pitäisikö olla hiljaa vai puhua ja olenko tehnyt jotain väärin. Kaiken yksinkertaistavalla miehekkeellä on kuitenkin teoria siitä, että parisuhteessa ei voi mokata. En ala teoriaa tähän selittämään, enkä ole varma osaisinkokaan, mutta kyllä se minua aina vähän rauhoittaa. Yritän olla sellainen kuin olen, herra on sen ansainnut.

Kouluikäisten lehdissä julkaistavat kirjeilmoitukset eivät ole muuttuneet pätkääkään ja niitä on yhä olemassa. Yhä edelleen eläinrakkaus on in, harrastukset ja musiikkimaku kerrotaan, mutta "sun harr. ja musamaulla ei ole väliä", kuva ois kiva (onneks ei enää kiwa) ja jos tärppäsi/kiinnostuit/kolahti, niin raapusta kuoreen ---- p.s. Ei tutuille eikä yhden kirjeen kirjoittajille. Omasta kirjeilmoituksestani on sentään aikaa 8 vuotta tai jotakin, eikä mikään ole muuttunut.

Jyväskylän Pandan tehtaan tehtaanmyymälästä ei löytynyt eilen puolen kilon valkosuklaapusseja. Nyyhkis.

Lapset ovat erilaisia. Löytyy dramaattisia, temperamenttisia, hiljaisia, herttaisia, tyhmiä, fiksuja, vakavia, iloisia... ja on ne suloisia. Ainakin vähän aikaa :D Liian pitkä aika lapsien kanssa vie kaiken energian ja sitten alan ärähdellä. MUR.

Lopuksi vielä sää: Ulkona on ihan törkeän kylmä. jotain +8. HYR.

Linkiksi (ja vaihtoehtoiseksi otsikoksi voitte kuvitella tuon alun) Brädin Lämpöö, vaikka nykyään en kuuntele tuon tyylistä musiikkia lainkaan, enkä ennenkään hirveän paljon. Etsikää se itse, jos jaksatte, linkitys ei nyt onnistu.

P.s. (oikeasti jälkikäteen kirjoitettu, kun meinasin unohtaa aiemmin! :D) Kiistelymme ei kuitenkaan ollut turhaa, sillä myöhemmin herra sano huvittuneena (?), että ainakin mun mielipide tuli nyt "helevetin seleväks". Osasin siis ilmaista mielipiteeni selkeästi, jee!